Kaketeuksen Historialanka



  • Puistoseikkailu jatkuu, hassusti vain markkoja. Jonnet ei muista jäänsärkijää tai "Ahtisaarta", molempia tänään. Euroja siis 0€, mutta markkoja jopa 29.62mk! Myös kaksi rahakätköä löydetty, kuvat lopussa! Surullisena menetyksenä katkaisin puukkoni jo reissun alussa :( Jäämme kaipaamaan, menetin kokonaista 1.50€...

    Ensimmäisenä katkennut puukko ja todella vanha, 60-luvun rynkyn paukkupatruuna (Hennalan kasarmi aivan vieressä). 

    Seuraavana rahaa, ensimmäisenä pennit, joita on yhteensä muutama markka. Iso osa kahdesta kuopasta.

    Sitten tulee aarteet! Toinen Norppani (Ahtisaari) koskaan, oli samassa kuopassa markan jo 10p kanssa. Pian löysin ensimmäisen jäänsärkijäni keskeltä nurmikkoa, ja olin aivan iloissani... Puolen tunnin päästä niitä oli jo kolme, yksi kummastakin rahakätköstä, muiden kolikoiden muassa!

    Viimeisenä kaksi, minulta harvinaista, kenttäkuvaa, jotka otin lähettääkseni @Meowlicious :kselle löydettyäni kätköt. Kummassakin oli lähemmälti 10mk, ja molemmissa rahat olivat n. 5x5cm alueella, eli tuskin vahingossa sinne ovat joutuneet. Olen äärimmäisen onnellinen, vaikkei yhtään hopeamarkkaa joukkoon päätynytkään, liian uusia ovat nuo "ykköset". Nämä ovat siis ne alussa mainitut rahakätköt, kummassakin yhdestä kuopasta löytyneet kolikot!

    Todella hyvä reissu, vaikka katkesikin rakas työvälineeni. Kenties käyn toistekin samassa puistossa, oli ihan mukavaa. En kyllä ihan heti aivan samanlaista saalista odota, niin harvinaisia nämä jäänmurtajat ovat. Kulmikas tosin puuttuu! :P 



  • Kultaa!!! Tänään uimarannalta rahaa ja taas jaloa metallia, ensimmäinen tätä laatua minulle! Euroja tuli 10.35€ ja markkoja pieninä kolikoina yhteensä 2.12mk.
    Ensimmäisenä kuvassa markat, tai no, lähinnä pennit...
    Yksi kolikoista oli niin huonossa kunnossa, etten voinut sitä 100% varmuudella tunnistaa, ja se on laskettu 10p kolikkona.

    Euroja en taaskaan jaksa edes kuvata, niin perussälää kaikki. Esinepuoli oli muutoin melko laihaa lukuunottamatta tietysti 830-kultaista (seos sisältää väh. 83.0% kultaa) korvakorua! Painoa sillä lienee alle 0,5g eli ei järin hääppöinen, mutta alkuhan se on sekin! Kullan antama ID-luku (omalla Garrett 200i:llä tämä on n. 60) on ikävästi samalla alueella alumiiniroskien kanssa, ja siksi olen saattanut ohittaa montakin hyvää kultaa...
    Muut esineet olivat Abloyn avain, ja 9mm pistoolin luoti luultavasti sisällissodan ajoilta tai pian sen jälkeen.

    Arvoahan näin pienellä kultakorulla ei ole kuin joku 15-20€ romumetallina, mutta minulle sen tunnearvo on suuri. Todennäköisesti se päätyy raaka-aineeksi erääseen projektiini, jonka monet varmaankin muistavat...



  • Tuli mieleen, että ootko koskaan kokeillu magneettikalastusta?

    Vois olla vähän mielekkäämpää naarata sillä vesistöjä, kun toi peltojen tonkiminen. Arvokkaampia esineitäkin pitäis löytyä, kun vesistöihin on todella paljon heitelty esim. sodan ajalta kranaatteja ja aseita. Tietysti pitää myös osata etsiä oikeista paikoista.

    Miinuspuolena jälkien siivoaminen, kun noi supermagneetit jaksaa nostaa helposti esim fillarit vedestä. Itekkin piti tollanen supermagneetti tilata, mutta on jääny vähän vaiheeseen.

    https://www.supermagnete.de/en...

    Tossa on nostovoimaa 130kg, itse magneetti painaa 260 grammaa.



  • Uusi ikäennätys metsästä. Kävin perjantaina nopeasti erään kartanon viljamakasiinin läheisessä metsässä (rakennettu 1828). En ehtinyt olla ennen pimeää kuin pari tuntia, ja metsä oli aivan järkyttävän roskainen. Peruspennien lisäksi nousi yksi hiukan parempi kolikkokin! 


    Kyseessä on siis Nikolai I lyöttämä 1/4 kopeekka. Pyysin eräältä venäjänkieliseltä ystävältäni käännöksen tekstistä, ja soveltava käännös oli "1/4 osaa hopeakopeekasta". Se on vuodelta 1842, eli tänä vuonna siis 175v vanha! Kolikon kruunapuolella oleva N-kirjain on, koska kyrilliset aakkoset, H-kirjaimelta näyttävä.

    Näin tummasta ja pienestä kolikosta on vaikeaa saada hyviä kuvia, ja vinkkinä heille jotka sellaista yrittävät: pimentäkää koko huone niin hyvin kuin mahdollista, ja sitten osoittakaa mahdollisimman kirkas ja valkoinen valo vaakasuunnassa kohteeseen. Kuvassa käytän otsalamppua koska olen köyhä.


    En ehtinyt tätä perjantain löytöä aiemmin kuvata, käsitellä ja varastoida, sillä historian YO-kirjoitusten takia minulla ei ollut aikaa historialle... Ironic...



  • Mielenkiintoisia löytöjä. 😃



  • Sotakamaa taas.
    Varoituksen sana, vanhat ammukset voivat olla hengenvaarallisia! Älä koske niihin ellet tiedä mitä teet!

    Kävin viikolla eräässä metsikössä ystäväni ohjeiden kanssa. Hän neuvoi minua tutkimaan polkuja joita metsässä kulki sikinsokin, ja tein työtä käskettyä kuvatuilla tuloksilla. Löysin kartalta myös kaksi ilmatorjunta-asemaa, jotka käyn tutkimassa jokin toinen kerta. Kaikki hylsyt ovat suomalaisia, vaikka kuulemma ystäväni löysikin samaiselta alueelta yhden saksalaisen hylsyn!

    Kuvan hylsyt ovat 7.62x53R patruunoista. Nämä olivat "kovia", tosin kaikki olivat jo ammuttuja. Kaikki joista sain tekstit esiin, sisälsivät "VPT" ja "44" stanssaukset. VPT on Valtion Patruuna Tehdas, ja 44 tarkoittaa valmistusvuotta 1944. Ne ovat aika kamalassa kunnossa, mutta sitä se 73 vuotta maan alla teettää... Kuitenkin voi löytyä yhä pahvissa ja alkuperäisessä rasvassa olevia, yhä kiiltäviä, patruunoita! 

    Sama kaliberi, mutta nämä ovat ns. räkäpäitä. Sen huomaa hiukan aaltoilevasta kaulan suusta. Oikeammaisin on laukeamaton, nallissa on iskurin jälki. Leimat ovat samoja. Outoa kylläkin löytää näitä samalta alueelta, sillä näillä lähinnä laukaistiin kiväärikranaatteja, mihin ei olisi mitään syytä sisämaassa... 

    Vasemmaisin hylsy on tavallinen 7.62x39, eli rynnäkkökiväärin. Pohjassa vuosiluku 1981, eli armeijan harjoituksissa sinne joutunut. Neljä seuraavaa ovat jotain pistoolin räkäpäitä, en ole ihan saanut selville keitä ovat, leimat ovat liian huonossa kunnossa. Oikealla oleva littana on 12 cal. haulikonhylsyn kanta. Se on melko vanha, pohjassa lukee merkkinä Vulkan. Ehkä venäläinen...

    Seuraavat löydöt ovat eräältä illalta puistosta, jo pari viikkoa vanhoja.

    Välillä käy näinkin... Leikkasin vahingossa puukolla useaan osaan tämän pienen 925-leimatun hopeakorun. Romuhopeaa, ei sillä juuri muuta virkaa ole. Ehjänä olisin ehkä myynyt esim. 10€ hintaan. Pahoittelut huonosta kuvasta, koru on hyvin vaikea kuvata.

    101 vuotta vanha kymmenen penniä. 10p oli viimeinen autonomian kupariraha joka minulta puuttui, nyt on koko sarja kerätty. Hopeat seuraavaksi. Tämä löytyi puistosta n. 40m siitä kohdasta josta löysin kesällä sen 2mk hopearahan. Ikäeroa näillä on kuitenkin 53v! Kolikko oli hyvin syvällä, ja antoi todella korkean ID:n (99).

    Yritän vielä syksyn aikana jotain kuvia saada löydöistä tänne. Talvella varmaan laitan muuta historiaan liittyvää tavaraa, ja ehkä esittelyn laitteistani, ja ohjeita mistä löydän esimerkiksi hylsyjen tai kolikoiden tiedot! :) 



  • Lapiolla kaivelet löytyy aarteita heti vai metallipaljastin sitten kaivaa?



  • Yleisesti metallinpaljastimella ensin määritetään n. 10x10cm alue, jolla esine on sekä karkea syvyys. Tämän jälkeen eikun konttaamaan, ja pinpointterilla (sellanen pieni tikku, ns. porkkana. Periaatteessa tarkka, mutta erottelukyvytön metallinpaljastin) 2x2cm tarkkuudella esineen sijainti vaakatasossa. Tässä kohtaa jos olen puistossa, pistän puukolla pari kertaa maahan kunnes terä osuu esineeseen, jonka kampean ylös. :) 

    Pelloilla/metsissä jossa voi käytää lapiota; muuten aika samoin, mutta pinpointteri ei usein saa signaalia, vaan otetaan lapiolla/puukolla semmonen 20x20cm pala maata irti, ja sitten pinpointterilla katsotaan onko kuopasssa vai klöntissä!

    Eli vastaus kysymykseen; en kaiva lapiolla ensin, tulisi aikamoinen siivo..!

    Ajattelin talvella/syksyllä tehdä jossain välissä pienen postauksen, jossa esittelen laitteet ja kuinka niitä käytettään, noin karkeasti. Ehkä voisin jopa tehdä pienen videon! 



  • Historiaa etsin, ja sotaa löysin. Vanhalla Päijät-Hämäläisellä kartanolla sain luvan käydä piha-alueella kaivelemassa. Miltei puolet löydöistä olivat sotiin liittyviä. Jopa kartanossa asuva vanhempi rouva totesi "Hyi kauhia" kun kerroin mitä löytyy... Kartano on 1800-luvulta, ja kuin kohtalon ivaa, löysin euroja 2.20... Ihan kun en muuten niitä löytäisi!

    Aloitetaan sekalaisesta romusta. Osa voi olla räjähteiden yms osia, ovat hiukan epämääräisiä. Lähinnä kuitenkin vanhoja koristeita ja sulanutta metallia.


    Seuraavana jotain edes etäisesti mielenkiintoista, lyijysinettejä! Harmillisesti vain yksi oli luettavissa, toisella puolella oli 9/10 ja toisella KE. Luultavasti vilja/kuitusäkin sinetti, mahdollisesti suomalainen/venäläinen. Maahan jäi monta, kun en viitsinyt jokaista pullonkorkkiakin nostaa saadakseni näitä...


    Hiukan taas paranee, kukkanappi, luultavasti 1800-luvulta. Malli oli yleinen 1600-1900 luvuilla, joten ajoitus mahdoton, mutta alueen tyypin takia arvioisin noin. Hauska löytö, usein hyvin yleinen.


    Sitten sotaisampiin esineisiin. Yhteensä kahdeksan 7.62x54R hylsyä, joista viisi on leimattu "DM 1917" ja näin olleet sisällissodassa, ja loput olivat "VPT 31" ja luultavimmin jonkun suojeluskuntalaisen ampumia. Harmillisen huonossa kunnossa, mutta olivat kaikki hyvin pienellä alalla. Lienee jotain pientä taistelua ollut alueella tuolloin 1918 tienoilla!
    E: Tuo DM tarkoittaa Deutche Waffen- und Munitionsfabrik!


    Ensimmäisen maailmansodan luodit olivat usein yhä hyvin suuria. Seuraavassa kuvassa on 7.62 "torpeedoluoti" sisällissodasta, ja keskellä on moderni 308. (ampumaton) jolla on lähimain sama halkaisija, mutta aivan eri kokoluokka. Se on ampumaton, patruunoiden lataamisen yhteydessä poimin sen, mittakaavan vuoksi mukana. Nuo pitkät luodit iskevät kovaa, mutta ovat hitaita ja siten lentorata on kohtuullisen ballistinen. Pistoolin luoti myös luultavasti sisällissodasta, mahdollisesti 7.65mm.


    Seuraavat kaksi hylsyä ovat hyvin mielenkiintoisia. Hylsyn laippa on liian suuri ollakseen ns. "ruotsin mauserin", eli 6.5x55mm SE, mutta hylsy on taasen liian pitkä ollakseen japanilaisen Arisakan 6.5x50mmSR. Kuitenkin, oletettavasti nämäkin ovat sisällissodasta, sillä molempia kivääreitä oli erityisesti valkoisilla, jotka ostivat niitä saksalaisilta ja saivat venäläisiltä sotasaaliiksi.


    Onneksi seuraava hylsy ei teettänyt mitään ongelmia! Olen kahdesti ennenkin löytänyt samanlaisen hylsyn, joista ainakin toinen on jo tännekin kuvattu. Aiemmista toinen oli kauheassa kunnossa, ja toisesta puuttui yli puolet eikä kuntoa voinut kehua. Tämä yksilö on lähestulkoon täydellinen! Naiset ja herrat, minulla on kunnia esitellä teille Mauser 7.92x57mm!
    Tämäkin hylsy on vuodelta 1917 (kts. pohjan leimat) ja se on valmistettu tehtaassa: Polte Armaturen-u. Maschinenfabrik A.G., Werk Magdeburg, Sachsen. (Lähde: http://home.scarlet.be/p.colma...)


    Ah, tuon ihanuuden jälkeen siirrytään rahoihin! Muutama tavallinen harmipenni, mutta eksyi sekaan sentään kaksi kappaletta 60-luvun hopeamarkkoja! Tosin ovat vain 30% hopea... Kaikista hauskinta näissä olikin, että olivat sulautuneet yhteen klaavapuolistaan! Ensimmäiset kappaleet näitä minulle! Niitä ei lyöty kuin 1964-1968, eli ovat suhteessa moneen kolikkoon hyvinkin harvinaisia, samalla asteella ns. "jäänmurtajan" kanssa!


    Hiukan parempi on vuoden 1936 viisipenninen! Ruusut jotka kolikossa ovat, ovat Venäjän keisarikunnan perintöä, ja katosivat toisen maailmansodan jälkeen. Toinen puoli on niin syöpynyt, etten edes kehdannut laittaa kuvaa siitä. En myöskään halua piinata ketään kolikoita rakastavaa kertomalla millä noituuksilla sain vuosiluvun irti syöpymän seasta...


    Jottei koko retki olisi ollut pelkkää sotaa ja harmimarkkaa, pitihän sitä nousta se yksi Nikolai II:n viisipenninen vuodelta 1901! Parhaiten säilynyt löytämäni kuparinen autonomian raha, ovat todella herkkiä oksidoitumaan pilalle. Tämä yksilö oli onnekkaasti hiekkaisella kummulla, jolloin se oli suojattu saven hiovalta ja kuusimetsän happamoivalta vaikutukselta!


    Ei maailman kaunein photoshoppi, mutta ajaa asiansa!

    Tämmöisiä tällä kertaa, saattaa tosin jäädä syksyn viimeiseksi reissuksi... Kaikki aivan mudassa, ja kun se ***tanan muta jäätyy, ei siellä mitään kaivaa pysty. Mutta on minulla ideoita silloinkin mistä kirjoittaa! :) 



  • Sisällissodan taistelupaikka löydetty!
    Jatkoa edellisen viestin paikkaan, tällä kertaa kiertelin lähimetsiä, pyrkien löytämään edes yhden venäläisen hylsyn saksalaisten ja suomalaisten seasta. Myös rahaa, sinettejä ja ihan roskaa nousi taas kunnioitettavasti.

    Feikkisormus (kuparoitua sinkkiä yms), pultin ja nastan kappale, ja epämääräinen möykky sulanutta pronssia. Ehkä joskus ollut jokin koriste tai rakenneosa palaneessa rakennuksessa.

    Vanha haarukka. Pinta vaikuttaisi olevan hopeaa, mutta kulumapinnoilta näkyy kuparinvihreää, karkeaa pintaa. En tiedä onko vain pinnoitettu, vai huonoa hopeaseosta, mutta ikä ei ole kummoinen, veikkaisin n. 100v. Hauska löytö kuitenkin, mikäli joku on nähnyt vastaavan ja tietää enemmän, ilomielin kuulisin.

    Hiukan taas sotaisampaa tavaraa. Alkaen vasemmalta, ensimmäisenä on 22. kaliberisen pistoolin hylsy. Luultavasti ammuttu ns. salonkipistoolilla, päätellen mahdottoman pienestä hylsystä (luulin ensin irronneeksi nalliksi). Seuraavana on 9mm Parabellum räkäpää, tiedä häntä miksi se löytyi kukkapenkistä, mutta näitä on kaikkialla. 
    Kolmas on mielenkiintoinen. Se on 7.62x54R hylsy, valmistettu Podolskin ammustehtaalla Keisarillisessa Venäjässä vuonna 1917. Se löytyi n. 100m päästä edellisen reissun saksalaisista hylsyistä, ja uskoisin tässä tapahtuneen jonkinlaista laukaustenvaihtoa. Tavoitteena on löytää mahdolliset kaatuneet/teloitetut lähialueelta mikäli niitä siellä yhä on.
    Kaksi seuraavaa ovat 8x57 JS hylsyjä (Mauser). Ne ovat Lapuan valmistamia, kaikesta päätellen vasta vuoden 1952 jälkeen. Kysyn seuraavan kerran tavatessani kartanolla asuvalta rouvalta, onko jollakulla suvussa ollut saksalaista kivääriä metsästykseen yms. Se saattaisi nimittäin olla jommasta kummasta maailmansodasta sinne päätynyt.
    Viimeinen on perustylsä 12 kaliberin haulikonhylsy. Ehkä jonkin 50 vuotta ikää.

    Alimmaisena on kaksi vanhaa lyijysinettiä, luultavasti 1800-luvun lopulta. Seuraavaksi keskellä on euroaika edustettuna kokonaisella 30 sentillä! Samoin pennejä on kokonaista 30p, toinen on alumiinipronssia, toinen alumiinia. Ei kovin kummoisia kolikoita, tosin vanhalta paikalta harvoin kovin uutta juuri löytyy. Onneksi.

    Kruunapuolen puhdistin pätkällä rautalankaa. Alunperin klaava oli paremmassa kunnossa kuin kruunapuoli, joka oli täysin lukukelvoton. Noin 30min raaputuksen jälkeen sain Suomileijonan melko selvästi erottumaan. Vuosiluku ei ole kuvasta luettavissa, mutta se vaikuttaisi olevan 1919. Kolikolla ei ollut alunperinkään mitään arvoa, joten päätin ottaa riskin sen vahingoittumisesta saadakseni siitä lisää tietoa irti. Kolikkoja EI TULE raaputtaa, kiillottaa tai puhdistaa KOSKAAN. Se tuhoaa niiden numismaattisen arvon.

    Tämä kaunis yksilö löytyi aivan keskeltä metsää, yli 100m lähimmästä asutuksesta. Kolikoksi mukava löytö, useimmat uudet markat ja pennit ovat kauheassa kunnossa, yleisiä ja melko rumia designiltaan. Se on erittäin hyväkuntoinen, johtuen alumiinipronssin kestävyydestä. Ensin luulin sitä vain tylsäksi 10p kolikoksi, kunnes vilkaisin leijonaa, ja ajattelin: "Tämäpäs hassua". Tämä oli ensimmäinen laatuaan minulle. Melko harvinainen maasta, kruunasi reissun ja oli miltei yhtä hyvä löytö kuin seuraava raha!

    Aleksanteri II:n yhden pennin kolikko. Erittäin hyvässä kunnossa (ikäisekseen), ja onkin sopivasti tänä vuonna 150 vuotias. Ensimmäiset Suomen markat lyötiin vain kolme vuotta aiemmin. Tämä löytyi kuusiaidan vierestä, noin 50cm päässä sähköpääkeskuksen kaapista... Minulla olikin tosin jo Aleksanteri II kolikko, nyt puuttuu enää Aleksanteri III, sillä molemmat Nikolait olen jo löytänyt. Kuparirahoista olen nyt kerännyt 4/4, hopeisista 1/4, ja kultaisista 0/2. Kultamarkat ovat vain niin harvinaisia, hyvä jos yhden löytäisin elämäni aikana...

    Pian loppuu kyllä kelit kesken, ehkä yhden reissun vielä kerkiän, ellei maa jäädy. Ensi kesälle olen jo useamman hiukan pidemmän kantaman retken suunnitellut, mahdollisesti yhteispiippiä hiukan suurempien tekijöiden kanssa jossain länsirannikolla. Päijät-Hämeestä ei nähkääs Ruotsin vallan aikaa juuri löydä, ja sitä lähtisin jahtaamaan. Myös itään kenties suuntaan katseeni, maailmansodan paikkoja. Surullisesti tosin armeija katkaisee luultavasti harrastamisen 9.7., jolloin astun palvelukseen Karjalan Prikaatissa.



  • Aika herättää tämä ketju kuolleista! 
    Kausi 2017 on todellakin ohi nyt, ja seuraava kausi lähestyy. Siksi päätin tänään laskea hieman viime kauden tuloksia saadakseni kuvaa mihin pyrkiä tänä kesänä. Tilastossa on otettu huomioon kaikki maasta löytyneet rahat, myös muut kuin metallinetsinnässä löydetyt!

    Suomalaisia:
    Eurot: 90.04€
    Markat: 83.72mk
    Autonomian Markat: 2.22mk

    Venäläisiä:
    Venäjän rupla: 15r
    Neuvostoliiton rupla: 0.03r
    Keisarillisen Venäjän rupla: 0.0025r

    Ruotsalaista:
    Kruunuja: 12kr

    Muita ovat esimerkiksi 1.40 Viron kruunua, 50 Ukrainan kopeekkaa, 5 Norjan öreä, 1 Länsi-Saksan markka, 1 Englannin penny sekä 5 Unkarin kansantasavallan forinttia... Onhan noita siis tullut kyykittyä maasta.

    Tänään kun siivosin, laskin ja katsoin vuosia kolikoista, löytyi yksipennisten seasta yksi hyvin huonokuntoinen, erikoinen yksilö. Hetken tarkkailun jälkeen selvisikin ettei se edes ollut 1p! Aikani hinkkailtua ja tiirailtua selvisi sen olevan sota-ajan 25 penninen vuodelta 1942, materiaalina kupari! Ensimmäinen laatuaan minulle!


    Aika karmaisevassa kunnossa, toista puolta en edes kehtaa kuvata kun ei siinä mitään näytettävääkään ole. Kuitenkin, tämän takia kannattaa käydä läpi löytöjä välillä, ties vaikka löytää jotain uutta ;)
    Ensi vuoden suunnitelmana on käydä erään toisen Aurinkomaalaisen kanssa yhteispiipillä, viettää ainakin 240h kentällä ja tietystä löytää tavaraa! Uudet paikat sisältävät molempia maailmansotia, 1800-lukua ja jopa 1600-lukuakin! Luultavasti ikäennätys paranee huomattavasti, ja uskoisin jalometallinkin karttuvan.

    Sulaisipa lumi jo
    Kaivaa tahdon mä
    Aarteita, pullonkorkkeja
    Mitä vain, kun vaan sais



  • Neuvostomilitariaa, ei kylläkään maalöytönä tullutta. Kuten ehkä monet tietävät/arvaavat, kerään myös militariaa metallinetsinnän ohessa. Tilasin alkuviikosta Varustelekasta hieman Neuvostoliittoaiheista esineistöä sekä Hong Kongista ostettu tsekkoslovakialainen takki. Osa on omaan kokoelmaan, ja osa vuosipäivän lahjaksi Meowlicioukselle.
    Hieman tunnelmamusiikkia lukemisen ajaksi

    Ostin kaksi mitalia Lekasta, itselleni tarkoitettu on Neuvostoliiton asevoimien 60-vuotisjuhlan mitali, Meowlicioukselle vuosipäiväksi takin oheen ostamani on Leninin syntymän 100-vuotismuistomitali. Mitaleissa on tekstiä venäjäksi, ja jos joku osaa sujuvasti kääntää, ilomielin yksityisviestinä kuulisin lisää. ;) Oma venäjäntaitoni on melkoisen olematonta...

    Itselleni tilasin myös Puna-armeijan tähtikokardin, kun nyt samoihin postikuluihin meni. Hintakaan ei ollut kuin 3€, ja se teki karvalakistani täydellisen! Huomenna matematiikan ylppäreihin se päällä! Kaasunaamari on suomalainen m/61, eli harmillisesti ei GP-5, joissa tosin on suodattimessa Neuvostomeiningin mukaisesti asbestia.

    Lopulta koko yhdistelmä upean mallini Meowliciouksen päällä: tsekkoslovakialainen takki (hiukan iso), molemmat mitalit sekä karvalakki kokardilla! AK-47 tosin puuttuu...

    Olen nyt ollut Meowin kanssa yhdessä kaksi vuotta, ja kuka nyt ei antaisi tätä upeaa takkia ja Leninin naamataululla varustettua mitalia silloin lahjaksi! En edes tullut hakatuksi!



  • Kiitos yllättävän takatalven, yhä pitänee ainakin tämä viikko vain tappaa aikaa ja kärvistellä ilman piipparointia... Siksi päätin käydä kirpputoreilla hieman metsästämässä halpoja jalometallikoruja, rahoja, militariaa (GP-5 löytyi, mutta ilman letkua) ja sen sellaista. Etenkin vanhoihin kirjoihin usein paneudun tarkasti, koska usein niissä on metallinetsinnän kannalta hyödyllistä tietoa tai karttoja.
    Olen syksyn ja talven aikana ostanut neljä vanhaa kirjaa, jotka esittelen nyt, nuorimmasta vanhimpaan. Näistä kirjoista kaikista hintavin oli 5€, ja halvin 3€, osaittain huonon kunnon vuoksi, osittain koska harva haluaa homeista, palanutta ja mätänevää kirjaa hyllyynsä.

    Neljästä kirjasta nuorin on vuonna 1945 painettu Pienois-Kalevala. Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli paha pula miltei kaikesta, kuten vaikkapa laadukkaasta paperista, minkä vuoksi tämä kirja on poikkeuksellisen kellastunut ja hapertunut. Nahan puutteessa kannetkin tehtiin pahvista! Tästä kirjasta maksoin kokonaista 3€...



    Seuraava kirja on Kai Donnerin vuonna 1934 kirjoittama Mannerheimin elämänkerta. Se käy läpi Mannerheimin nuoruuden, matkan Tiibetiin ja Kiinaan, Japanin-Venäjänsodan, ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällisodan. Kirja sisältää myös erillisinä liitteinä karttoja esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan taistelukentistä (ilmoittakaahan jos haluatte nähdä niitä erikseen). Kirja on hyvin laadukas, kannet ovat hyvälaatuista nahkaa, sivut ovat paksuja ja kiiltäviä. Nahkan kuvioinnit on tehty laadukkaalla kultauksella! Kirja sisältää hyvin paljon vanhoja valokuvia 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alussa, kuten alla oleva kuva Mannerheimistä maailmansodan alussa Venäjän Keisarillisissa Ratsujoukoissa. Tämä oli kohtuullisen arvokas, jopa 5€!


    Toiseksi vanhin kirja jonka esittelen on vuonna 1915 Sortavalassa (nykyään osa Neuvostoliittoa/Venäjää) painettu virsikirja. Suurin osa virsistä ei löydy nykyisistä virsikirjoista, enkä nyt jaksanut vielä etsiä samoja uusista virsikirjoista vertailun vuoksi. Sen nahkakannet ovat arvattavan huonossa kunnossa, etenkin selustasta varisee nahkapölyä aina kun sivuja kääntää. Nahan nurkissa on jopa jälkiä homeesta ja mädästä. Sivut itsessään ovat kuitenkin hyvässä kunnossa, käytännössä jokainen sivu on vähintään lukukelpoinen, vaikkakin myös sivuissa on jälkiä veden tekemistä vahingoista. Tämä on myös ensimmäinen näistä kirjoista, joissa fonttina käytetään jotain "Antikvan" kaltaista. Tämä kirja oli myös 5€.


    Viimeisen, ja vanhimman, kirjan aika! Juuri tätä vanhemmaksi ei Suomen kirjallisuudessa mennä menemättä ruotsin- tai latinankieliseksi. Tämän kirjasintyyppi on jo melko hepreaa, ja saa usein hetken miettiä kuinka jokin sana luetaan. Välillä myös kääntäjä on ollut osaamaton tai hänen on täytynyt keksiä kokonaan uusi sana, sillä välillä kirjassa esiintyy myös ruotsia.
    Kyseessä on vuonna 1874 Helsingissä painettu Raamattu! Ainoa kirjani tällä hetkellä joka on vanhempi kuin 1900. Kunto on suorastaan pahoinvointia luova kuin myös kirjan tuoksukin. Alkuperäiset nahkakannet on korvattu/peitetty kamalalla vihreillä muovilla, sillä nahkaiset kannet vaikuttaisivat mädäntyneen pois. Kohdat joista nahkaa näkyy ovat usein hieman lahoavan näköisiä. Sivut itsessään ovat repeytyneitä, niissä on usein tahroja kuten palojälkiä tai verta, ja kirja on pahoista vesivaurioista päätellen kastunut ainakin muutaman kerran. En tiedä onko kukaan edes lukenut sitä kuluneen vuosisadan aikana! Kirjan arvo on liki olematon rahallisesti, mutta sillä on suurta merkitystä historia, uskonnon ja kielitieteiden opiskelun kannalta. Harvoin pääsee lukemaan pitkiä otteita 1800-luvun Suomea ilman että niihin on jo kajottu ja "suomennettu" nykypäivänä luettavaan asuun. Sisäkannessa on myös alkuperäisen omistajan ilmeisesti vuonna 188(8 tai 2) kirjoittama omistuskirjoitus tai vastaava, mutta hänen käsialansa on hyvin vaikeaselkoista, enkä edes tiedä millä kielellä hän on kirjoittanut. Tämän yksilön sain kirpputorilta hintaan 4€... Surullista.


    Vaikka kuvat ovat Raamatusta, joka on uskonnollinen teksti, julkaisen kuvat tänne niiden historiallisen arvon takia. Pyydän, että noudatatte foorumin sääntöjä ettekä vastaa ainakaan tänne mitään uskontoasiaan liittyvää. Mikäli jollakulla on pakottavia kysymyksiä, vastaan niihin yksityisviestinä. Toivottavasti itse kukin oppi tästä jotain, historiasta tai kirjojen arvostamisesta!
    Eräs tietty kirja on vielä minulla hakusessa, sellainen kuin Taisteluni... Sitten kokoelmani on täydellinen! :)



  • Kevät on koittanut kun lunta on enää polveen, eli pellolle vaan! Ensimmäinen viikko kaiveskelua nyt takana, viime maanantaina sain luvan maanomistajalta liki 20 hehtaariin peltoa, 2 hehtaaria piha-aluetta sekä yli 80 hehtaaria metsää. Olen keskittynyt viimeisen viikon ajan puhtaasti peltoon, jonka paikalla oli vielä 1875 tie ja pari rakennusta. Työtunteja on kertynyt noin 20h, mikä on löytöjen määrään suhteutettuna melko paljon, mutta enä valita! Paikka on yhä yksi parhaita oman kuntani alueella!
    Yleistä epämääräistä tavaraa oli tyypilliseen tapaan paljon. Osa on sulanutta alumiinia tai lyijyä, osa on levyä kyseisiä materiaaleja. Jonkin verran mahdollisia hevoshärpäkkeitäkin on seassa.


    Jälkimmäisessä kuvassa oleva... juttu on hieman mysteeri. Veikkaisin sen olevan jonkinsorttinen koriste tai vastaava suitsista tai jostain. Se on hieman rikki, mikä vaikeuttaa tunnistamista.
    Nappeja kertyi aika reilusti, ja pitkältä aikahaarukalta. Uusin, alumiininen, nappi lienee korkeintaan 60-luvulta, kun taas vanhimman näköinen tinanappi saattaa olla jopa 1600-luvulta. Kahden kukkanapin ikää on miltei mahdoton määrittää, mallin ollessa suosittuna yli kolmen buosisadan ajan. Keskimmäisen napin takana olevassa lenkissä on itseasiassa pieni pala nahkanarua yhä jäljellä! Se nahka voi olla jopa 200v vanhaa!

    Ihmisten toiminnasta kertoo myös eräs hieman harvinaisempi löytö. Vastaavat esineet eivät tuli metallinpaljastimella esiin, joten tällaisia löytää vain tuijottamalla maata intensiivisesti tunteja kerrallaan. Taas kerran, tarkka ajoitus on mahdottomuus, sillä vastaavan tyyliset piiput olevat suosittuja koko 1700-luvun ja 1800-luvun puoliväliin saakka. Harmillisesti kappale on pieni, mutta se on kuitenkin melko edustava, pätkä piipun vartta, ja miltei puolet kopasta.

    Hevos- ja ihmishärpäkkeitäkin löytyi. Hevoshärpäke on hopeapinnoitettua messinkiä, ja vyönsolki on vain messinkiä... Ollaampa sitä köyhiä...

    Eräs hyvin harvinainen löytö osui myös eteeni vanhan tien varrelta! Kokonainen kilikello! Harvinaista että säilyvät etenkään pellossa ehjinä, tosin myös tästäkin on syöpynyt rautainen kieli kokonaan pois. Kuitenkin, kopauttaessa sointi on yhä hyvä!

    Seuraavaksi laitan vähän kaikkea sälää, mistä suurin osa ihmisistä osaa itse katsoa mitä ne ovat :P Lukko on valmistettu Länsi-Saksassa, kirves on 1900-luvun alkua. Ovenkahva on 1800-luvun loppua jne.

    Seuraavaksi sotatavarat. Pari hylsyä sisällissodasta, Mauser ja Mosin-Nagant. Luoti on 9mm, mahdollisesti sisällissodasta. Kaksi pientä hylsyä ovat .22LR, toinen ammuttu, toinen on vioittunut eikä siksi ole ammuttu. Kuula on lyijyä, painaa 36g, hyvin todennäköisesti Suomen sodasta 1808-1809! Noita sitä Aurinkomaassakin läiskitään toistemme naamoihin... Pistoolin kuulat olivat tosin kevyempiä, jotta ampujan ranne ei murtuisi. Kuulan painoa kuvaa hyvin, että tavallisen .50 BMG:n luoti painaa 42g. Tämä kuula on ammuttu, minkä näkee toisen puolen litistymisestä, valujälkien ja valujäänteen puutteesta.

    Kauden ensimmäinen kolikko oli mukavasti 10 penniä vm. 1934! Muita itsenäisyyden ajan kolikoita olivat neljä kappaletta 1p 60-luvulta. Yli sata vuotta vanhojen joukossa oli yksi varma 5p 1911, yksi epävarma 5p, yksi epävarma 1 kopeekka ja varma 2 kopeekkaa 18xx! Jälkimmäisin on todennäköisesti vanhin rahani, kunhan saan vuoden siitä irti...

    Kunto ei ole kummoinen pellossa vietetyn vuosisadan jälkeen, mutta arvaisin paremman kopeekan olevan 1814. Asia ei kuitenkaan ole mitenkään kiveen hakattu, ja siksi en julista sitä vanhimmaksi rahakseni ennen kuin olen varmi tästä! Kaksipäinen kotka kuitenkin teki minut onnelliseksi löytöhetkellä, ja yhä tekee!

    Viimeinen kuva tällä kertaa on jatkosodan aikainen puhdetyö, kellonperä. Kaksi pienempää palaa oli taitettu isoimman sisälle, ja jatkan etsimistä loppujen palojen toivossa! Materiaalina on lentokonealumiini, luultavimmin Neuvostoliittolaisesta hävittäjä- tai maataistelukoneesta! Ensimmäinen näitäkin minulle, ja siksi pyysin tutuiltani vahvistuksen esineen luonteelle, ja selvä puhdetyöhän se on!

    Tulevaisuudessa pyrin päivittelemään useammin, niin ei tule näin suuria määriä kuvia kerralla. Foorumien kiinniolo pakotti minut julkaisemaan viikon saalis kerralla! :) Vihdoin loppui vieroitusoireet ja juomiskelu kun pääsee hommiin saappaan puoliväliin asti mudassa!



  • Uusi ikäennätys vahvistettu!
    Viime postauksessa esittelemäni kahden kopeekan kolikko jostakin 1800-luvun alkupuoliskolta on nyt virallisesti vanhin kolikkoni! Kolmen eri ihmisen arvioinnin perusteella vuosiluku on 1814! Se rikkoi edellisen ikäennätykseni (1842) kokonaisella 28 vuodella! Tällä kolikolla on nyt siis ikää 204 vuotta, ollen samalla ensimmäinen kolikkoni joka ohitti 200v rajan. Tämän kolikon lyötti Venäjän tsaari Aleksanteri I, sama joka valloitti Suomen vain kuutta vuotta aiemmin.
    Ehdin löytää välissä myös toisen samanlaisen kahden kopeekan kolikon, tosin huonommassa kunnossa ja vuosiluku on yhä selvittämättä. Kunhan saan sen irti, saa nähdä ohitinko uuden ennätyksen saman tien!
    Kuvat ovat melko huonolaatuisia ja vähäisiä. Kaikki kolme on otettu kenttäolosuhteissa! Harvemmin näin teen, mutta esineen ollessa pinnalla tai muuten merkillinen löytö, saatan ikuistaa sen filmille.

    Ensimmäinen tapahtuma on lähinnä hassu. Kun kaivaa hyvin jäistä savea, välillä voi käydä että löytää kuvan kolikosta saveen painuneena ennen itse kolikkoa, kuten kävi nytkin. Halkaisin savipalaa lapiolla, ja kolikko itsessään lensi miltei metrin paikalta, ja minulle jäi vain tämä möhkäle käteen. Kuva itsessään on pian kaksi viikkoa vanha, ja paikalta löytynyt kolikko on jo esitelty aiemmin! Arvauspeli: pystyttekö päättelemään mikä kolikko tästä on otettu? ;) 


    Seuraava kuva on viikon kaivuuretken viimeiseltä pikapiippaukselta. Olin parhaalla alueella peltoa, kun kuulin hyvin ihanan äänen (ID 86). En edes jäänyt tarkistamaan pomppiiko signaali, vaan kurkotin suoraan lapion suuntaan. Kuitenkin, ennen kuin ehdin edes koskea siihen, näin jotakin pyöreää savikokkareen päällä! Varovasti poistin kolikon kotelostaan, ja pyyhkäisin...


    Nopea sipaisu kruunapuolelta (kuvassa) hanskaa vasten ei näyttänyt yhtikäs mitään, mutta kun käänsi kolikon ja toistin liikkeen, tuli näkyviin kyrillinen teksti "ОП". Tällöin arvasin heti kolikon koosta että kyseessä on vastaava kaksikopeekkainen kuin aiemmin löytämäni!
    Ei ollut ensimmäinen kerta kun näin esineen maan pinnalla ennen kuin ehdin alkaa kaivamaan, eikä myöskään olisi ensimmäinen kerta kun alan kaivamaan ennen kuin näin sen... Etenkin pelloilla tämä on hyvin todennäköistä rankkasateen jäljiltä. Viikon varrella ehdin löytää maan pinnalta kaksi kappaletta liitupiippua, kolikon, Mauserin hylsyn ja vyönsoljen!
    Kannattaa pitää silmät auki lienee opetus...



  • Kauden ensimmäinen hopea ja kolmen päivän ajan vanhin löytö!
    Olin samalla pellolla kuin kauden aloituksessakin, mutta tällä kertaa ehdin tutkia yhdeltä seisomalta kokonaista kymmenen tuntia, nostaen tämän kevään saldon jo 32 tuntiin! Tavoitteena ollut 240h kyllä tällä tahdilla täyttyy ennen heinäkuuta! Löytöjen määrä kuvastaa kulutettua aikaa vähän huonosti, sillä tällä kertaa pääsin piippailemaan juuri sulaneita, täysin neitsyitä alueita oikein kunnolla! Nyt olen myös varma olevani ainoa tällä pellolla käynyt, sillä pullonkorkkeja tuntuisi yhä nousevan jokaiselta neliömetriltä...
    Lumien sulettua sain pidettyä paremmin silmällä maan pintaa, ja satuin useamman esineen siinä huomaamaan, mukaanlukien nämä viisi piipunsirpaletta. Minulla on nyt yhteensä kahdeksan palaa piipusta, ja ainakin kuudesta eri yksilöstä! Siitä on vaikea lähteä yhdistelemään...


    Sinettejä tuli kolme kappaletta, kaikissa melko hyvin säilyneet kuviotkin. Toisessa isoista sineteistä on kaksi kyrillistä aakkosta, toisessa olisi toisella puolella "Lh" latinalaisin aakkosin. Veikkaisin olevan vilja-, kangas-, tai rehusäkkien sinettejä. Pieni sinetti on vaikeampi sanoa, voi olla uudempikin. Kaksi muuta lyijyesinettä ovat epäonnistunut valu painosta tai haulikon/musketinkuulasta ja jokin paino, ehkä luotisuora tai punnus.


    Kuulista puheenollen, tällä paikalla on kyllä tappelusta käyty! Alimmalla rivillä ovat Mosin-Nagantin eli 7.62x54R hylsyt, ylemmällä kaksi Suomessa harvinaista Spencer-kiväärin hylsyä (käytettiin jenkkien sisällissodassa paljon), 14 kaliberin haulikon hylsy, pistoolin ehkä 7.65 hylsy ja kaksi pienoiskiväärin hylsyä. Luodit keskellä ovat Mosin-Nagantin ja pienoiskiväärin, voinette itse arvata kumpi on kumpi...


    Nappeja löytyi 6kpl, osa on vaikeita ajoittaa, mutta enemmistö osuu välillä 1600-1800. Etenkin kukkanapit olivat tyypillisia 1700-luvun aikana. Pienenä lisäfaktana kukkanapit ovat itseasiassa kotimainen tuote, niitä valmistettiin Oulussa miltei vuosisadan ajan! Joissain napeissa oli takana hopeajuotosta, vaikkain nappi itse on messinkiä.


    Lopuksi enää kolikot! Ensimmäisenä ovat itsenäisyyden ajan hilkut, parhaimpana alakulman 1mk vm. 1941 sekä 10p jostain 1900-luvun alkupuoliskolta, tosin kunnon takia en tarkkaa vuotta saakaan. Muut ovat pikkupennejä. Ylimpänä oleva 10p on 1997, ja siten nuorin kaikista kolikoista jota olen tänä vuonna löytänyt! 


    Seuraava on kauden ensimmäinen hopea, ja samalla kolmen päivän ajan vanhimman kolikkoni titteliä pitänyt yksilö! Kyseessä on venäläinen tipparaha (wire money), puhdasta hopeaa, vaikkakin painoa vain 0.3-0.5g. Näiden ajoittaminen on tuskaa, sillä edes ystäväni Ivan ei osaa lukea tätä. Kun hänelle näytin ja pyysin kääntämään, vastaus meni kutakuinkin: "LoL, ei tää oo venäjää". Sinällään totta, aakkoset ovat vanhemmat ja sisältävät enemmän kirjaimia kuin nykyinen kyrillinen järjestelmä ja kieli on kirkkoslaavi. Tähänkin lisäfakta: Sana kopeekka juontuu tämän kolikon kääntöpuolella olevan ratsastajan käyttämästä keihäästä, jolla kuvan Pyhä Yrjö seivästää lohikäärmeen. Venäjäksi keihäs on kutakuinkin kopek, ja kun se lyötiin kolikkoihin, lopulta ihmiset alkoivat käyttää nimeä kopek näistä pienistä rahoista.
    Pitkällisen tietokantavertailun jälkeen tulin tulokseen (jonka varmistin tutuilla) että kyseessä on Vasili IV:n lyöttämä kolikko vuosilta 1605-1610!


    Seuraava kolikko ei ole aivan yhtä vanha, mutta vähintään yhtä mielenkiintoinen. Se on mahdollista ajoittaa tarkemmin, vaikkakin kolikon painajan huolimattomuus hieman kusee niskaan kun puolet kuviosta puuttuu ja seuraavan kolikon reunat puskevat minun yksilöni puolelle. Kyseessä on Kustaa II Aadolfin 1/2 öre 1625! Kustaa II Aadolf tunnettiin soturikuninkaana, "Pohjoisen Leijonana", ja hän vietti suurimman osan kuninkuudestaan taistellen maasta Saksassa, missä hän lopulta kaatui Lützenin taistelussa. Tässä kolikossa näkyy hyvin hänen nimikirjaimensa (G A R = Gustav Adolph Rex) sekä Vaasa-suvun vaakunan tärkein elementti, vaasi.


    Löysin myös mm. 1/4 kopeekan 1800-luvulta, sekä kaksi 1/2 öreä 1700-luvun puolivälin ajoilta, mutta ne ovat niin kauheassa kunnossa etten edes kehtaa tänne laittaa. Kaikki löydöt joilla se on asiallista ilmoitan Museovirastolle, ja olen jo ollut yhteydessä museon kanssa. Mikäli MV lunastaa nämä kaksi vanhinta, laitan lunastustodistukset tänne näytille (nimet sutattuina) että kaikki näkevät kuin tienaan n. 5€ tarvottuani viikon pellolla... :D
    Huomenna saattaa tulla jo lisää, nimittäin tämän päivän löydöt. Jätän uuden ikäennätyksen cliffhangeriksi...


Kirjaudu sisään voidaksesi vastata
 

Looks like your connection to Maailmanlopun keskustelupalsta was lost, please wait while we try to reconnect.