Kaketeuksen Historialanka



  • Puistoseikkailu jatkuu, hassusti vain markkoja. Jonnet ei muista jäänsärkijää tai "Ahtisaarta", molempia tänään. Euroja siis 0€, mutta markkoja jopa 29.62mk! Myös kaksi rahakätköä löydetty, kuvat lopussa! Surullisena menetyksenä katkaisin puukkoni jo reissun alussa :( Jäämme kaipaamaan, menetin kokonaista 1.50€...

    Ensimmäisenä katkennut puukko ja todella vanha, 60-luvun rynkyn paukkupatruuna (Hennalan kasarmi aivan vieressä). 

    Seuraavana rahaa, ensimmäisenä pennit, joita on yhteensä muutama markka. Iso osa kahdesta kuopasta.

    Sitten tulee aarteet! Toinen Norppani (Ahtisaari) koskaan, oli samassa kuopassa markan jo 10p kanssa. Pian löysin ensimmäisen jäänsärkijäni keskeltä nurmikkoa, ja olin aivan iloissani... Puolen tunnin päästä niitä oli jo kolme, yksi kummastakin rahakätköstä, muiden kolikoiden muassa!

    Viimeisenä kaksi, minulta harvinaista, kenttäkuvaa, jotka otin lähettääkseni @Meowlicious :kselle löydettyäni kätköt. Kummassakin oli lähemmälti 10mk, ja molemmissa rahat olivat n. 5x5cm alueella, eli tuskin vahingossa sinne ovat joutuneet. Olen äärimmäisen onnellinen, vaikkei yhtään hopeamarkkaa joukkoon päätynytkään, liian uusia ovat nuo "ykköset". Nämä ovat siis ne alussa mainitut rahakätköt, kummassakin yhdestä kuopasta löytyneet kolikot!

    Todella hyvä reissu, vaikka katkesikin rakas työvälineeni. Kenties käyn toistekin samassa puistossa, oli ihan mukavaa. En kyllä ihan heti aivan samanlaista saalista odota, niin harvinaisia nämä jäänmurtajat ovat. Kulmikas tosin puuttuu! :P 



  • Kultaa!!! Tänään uimarannalta rahaa ja taas jaloa metallia, ensimmäinen tätä laatua minulle! Euroja tuli 10.35€ ja markkoja pieninä kolikoina yhteensä 2.12mk.
    Ensimmäisenä kuvassa markat, tai no, lähinnä pennit...
    Yksi kolikoista oli niin huonossa kunnossa, etten voinut sitä 100% varmuudella tunnistaa, ja se on laskettu 10p kolikkona.

    Euroja en taaskaan jaksa edes kuvata, niin perussälää kaikki. Esinepuoli oli muutoin melko laihaa lukuunottamatta tietysti 830-kultaista (seos sisältää väh. 83.0% kultaa) korvakorua! Painoa sillä lienee alle 0,5g eli ei järin hääppöinen, mutta alkuhan se on sekin! Kullan antama ID-luku (omalla Garrett 200i:llä tämä on n. 60) on ikävästi samalla alueella alumiiniroskien kanssa, ja siksi olen saattanut ohittaa montakin hyvää kultaa...
    Muut esineet olivat Abloyn avain, ja 9mm pistoolin luoti luultavasti sisällissodan ajoilta tai pian sen jälkeen.

    Arvoahan näin pienellä kultakorulla ei ole kuin joku 15-20€ romumetallina, mutta minulle sen tunnearvo on suuri. Todennäköisesti se päätyy raaka-aineeksi erääseen projektiini, jonka monet varmaankin muistavat...



  • Tuli mieleen, että ootko koskaan kokeillu magneettikalastusta?

    Vois olla vähän mielekkäämpää naarata sillä vesistöjä, kun toi peltojen tonkiminen. Arvokkaampia esineitäkin pitäis löytyä, kun vesistöihin on todella paljon heitelty esim. sodan ajalta kranaatteja ja aseita. Tietysti pitää myös osata etsiä oikeista paikoista.

    Miinuspuolena jälkien siivoaminen, kun noi supermagneetit jaksaa nostaa helposti esim fillarit vedestä. Itekkin piti tollanen supermagneetti tilata, mutta on jääny vähän vaiheeseen.

    https://www.supermagnete.de/en...

    Tossa on nostovoimaa 130kg, itse magneetti painaa 260 grammaa.



  • Uusi ikäennätys metsästä. Kävin perjantaina nopeasti erään kartanon viljamakasiinin läheisessä metsässä (rakennettu 1828). En ehtinyt olla ennen pimeää kuin pari tuntia, ja metsä oli aivan järkyttävän roskainen. Peruspennien lisäksi nousi yksi hiukan parempi kolikkokin! 


    Kyseessä on siis Nikolai I lyöttämä 1/4 kopeekka. Pyysin eräältä venäjänkieliseltä ystävältäni käännöksen tekstistä, ja soveltava käännös oli "1/4 osaa hopeakopeekasta". Se on vuodelta 1842, eli tänä vuonna siis 175v vanha! Kolikon kruunapuolella oleva N-kirjain on, koska kyrilliset aakkoset, H-kirjaimelta näyttävä.

    Näin tummasta ja pienestä kolikosta on vaikeaa saada hyviä kuvia, ja vinkkinä heille jotka sellaista yrittävät: pimentäkää koko huone niin hyvin kuin mahdollista, ja sitten osoittakaa mahdollisimman kirkas ja valkoinen valo vaakasuunnassa kohteeseen. Kuvassa käytän otsalamppua koska olen köyhä.


    En ehtinyt tätä perjantain löytöä aiemmin kuvata, käsitellä ja varastoida, sillä historian YO-kirjoitusten takia minulla ei ollut aikaa historialle... Ironic...



  • Mielenkiintoisia löytöjä. 😃



  • Sotakamaa taas.
    Varoituksen sana, vanhat ammukset voivat olla hengenvaarallisia! Älä koske niihin ellet tiedä mitä teet!

    Kävin viikolla eräässä metsikössä ystäväni ohjeiden kanssa. Hän neuvoi minua tutkimaan polkuja joita metsässä kulki sikinsokin, ja tein työtä käskettyä kuvatuilla tuloksilla. Löysin kartalta myös kaksi ilmatorjunta-asemaa, jotka käyn tutkimassa jokin toinen kerta. Kaikki hylsyt ovat suomalaisia, vaikka kuulemma ystäväni löysikin samaiselta alueelta yhden saksalaisen hylsyn!

    Kuvan hylsyt ovat 7.62x53R patruunoista. Nämä olivat "kovia", tosin kaikki olivat jo ammuttuja. Kaikki joista sain tekstit esiin, sisälsivät "VPT" ja "44" stanssaukset. VPT on Valtion Patruuna Tehdas, ja 44 tarkoittaa valmistusvuotta 1944. Ne ovat aika kamalassa kunnossa, mutta sitä se 73 vuotta maan alla teettää... Kuitenkin voi löytyä yhä pahvissa ja alkuperäisessä rasvassa olevia, yhä kiiltäviä, patruunoita! 

    Sama kaliberi, mutta nämä ovat ns. räkäpäitä. Sen huomaa hiukan aaltoilevasta kaulan suusta. Oikeammaisin on laukeamaton, nallissa on iskurin jälki. Leimat ovat samoja. Outoa kylläkin löytää näitä samalta alueelta, sillä näillä lähinnä laukaistiin kiväärikranaatteja, mihin ei olisi mitään syytä sisämaassa... 

    Vasemmaisin hylsy on tavallinen 7.62x39, eli rynnäkkökiväärin. Pohjassa vuosiluku 1981, eli armeijan harjoituksissa sinne joutunut. Neljä seuraavaa ovat jotain pistoolin räkäpäitä, en ole ihan saanut selville keitä ovat, leimat ovat liian huonossa kunnossa. Oikealla oleva littana on 12 cal. haulikonhylsyn kanta. Se on melko vanha, pohjassa lukee merkkinä Vulkan. Ehkä venäläinen...

    Seuraavat löydöt ovat eräältä illalta puistosta, jo pari viikkoa vanhoja.

    Välillä käy näinkin... Leikkasin vahingossa puukolla useaan osaan tämän pienen 925-leimatun hopeakorun. Romuhopeaa, ei sillä juuri muuta virkaa ole. Ehjänä olisin ehkä myynyt esim. 10€ hintaan. Pahoittelut huonosta kuvasta, koru on hyvin vaikea kuvata.

    101 vuotta vanha kymmenen penniä. 10p oli viimeinen autonomian kupariraha joka minulta puuttui, nyt on koko sarja kerätty. Hopeat seuraavaksi. Tämä löytyi puistosta n. 40m siitä kohdasta josta löysin kesällä sen 2mk hopearahan. Ikäeroa näillä on kuitenkin 53v! Kolikko oli hyvin syvällä, ja antoi todella korkean ID:n (99).

    Yritän vielä syksyn aikana jotain kuvia saada löydöistä tänne. Talvella varmaan laitan muuta historiaan liittyvää tavaraa, ja ehkä esittelyn laitteistani, ja ohjeita mistä löydän esimerkiksi hylsyjen tai kolikoiden tiedot! :) 



  • Lapiolla kaivelet löytyy aarteita heti vai metallipaljastin sitten kaivaa?



  • Yleisesti metallinpaljastimella ensin määritetään n. 10x10cm alue, jolla esine on sekä karkea syvyys. Tämän jälkeen eikun konttaamaan, ja pinpointterilla (sellanen pieni tikku, ns. porkkana. Periaatteessa tarkka, mutta erottelukyvytön metallinpaljastin) 2x2cm tarkkuudella esineen sijainti vaakatasossa. Tässä kohtaa jos olen puistossa, pistän puukolla pari kertaa maahan kunnes terä osuu esineeseen, jonka kampean ylös. :) 

    Pelloilla/metsissä jossa voi käytää lapiota; muuten aika samoin, mutta pinpointteri ei usein saa signaalia, vaan otetaan lapiolla/puukolla semmonen 20x20cm pala maata irti, ja sitten pinpointterilla katsotaan onko kuopasssa vai klöntissä!

    Eli vastaus kysymykseen; en kaiva lapiolla ensin, tulisi aikamoinen siivo..!

    Ajattelin talvella/syksyllä tehdä jossain välissä pienen postauksen, jossa esittelen laitteet ja kuinka niitä käytettään, noin karkeasti. Ehkä voisin jopa tehdä pienen videon! 



  • Historiaa etsin, ja sotaa löysin. Vanhalla Päijät-Hämäläisellä kartanolla sain luvan käydä piha-alueella kaivelemassa. Miltei puolet löydöistä olivat sotiin liittyviä. Jopa kartanossa asuva vanhempi rouva totesi "Hyi kauhia" kun kerroin mitä löytyy... Kartano on 1800-luvulta, ja kuin kohtalon ivaa, löysin euroja 2.20... Ihan kun en muuten niitä löytäisi!

    Aloitetaan sekalaisesta romusta. Osa voi olla räjähteiden yms osia, ovat hiukan epämääräisiä. Lähinnä kuitenkin vanhoja koristeita ja sulanutta metallia.


    Seuraavana jotain edes etäisesti mielenkiintoista, lyijysinettejä! Harmillisesti vain yksi oli luettavissa, toisella puolella oli 9/10 ja toisella KE. Luultavasti vilja/kuitusäkin sinetti, mahdollisesti suomalainen/venäläinen. Maahan jäi monta, kun en viitsinyt jokaista pullonkorkkiakin nostaa saadakseni näitä...


    Hiukan taas paranee, kukkanappi, luultavasti 1800-luvulta. Malli oli yleinen 1600-1900 luvuilla, joten ajoitus mahdoton, mutta alueen tyypin takia arvioisin noin. Hauska löytö, usein hyvin yleinen.


    Sitten sotaisampiin esineisiin. Yhteensä kahdeksan 7.62x54R hylsyä, joista viisi on leimattu "DM 1917" ja näin olleet sisällissodassa, ja loput olivat "VPT 31" ja luultavimmin jonkun suojeluskuntalaisen ampumia. Harmillisen huonossa kunnossa, mutta olivat kaikki hyvin pienellä alalla. Lienee jotain pientä taistelua ollut alueella tuolloin 1918 tienoilla!
    E: Tuo DM tarkoittaa Deutche Waffen- und Munitionsfabrik!


    Ensimmäisen maailmansodan luodit olivat usein yhä hyvin suuria. Seuraavassa kuvassa on 7.62 "torpeedoluoti" sisällissodasta, ja keskellä on moderni 308. (ampumaton) jolla on lähimain sama halkaisija, mutta aivan eri kokoluokka. Se on ampumaton, patruunoiden lataamisen yhteydessä poimin sen, mittakaavan vuoksi mukana. Nuo pitkät luodit iskevät kovaa, mutta ovat hitaita ja siten lentorata on kohtuullisen ballistinen. Pistoolin luoti myös luultavasti sisällissodasta, mahdollisesti 7.65mm.


    Seuraavat kaksi hylsyä ovat hyvin mielenkiintoisia. Hylsyn laippa on liian suuri ollakseen ns. "ruotsin mauserin", eli 6.5x55mm SE, mutta hylsy on taasen liian pitkä ollakseen japanilaisen Arisakan 6.5x50mmSR. Kuitenkin, oletettavasti nämäkin ovat sisällissodasta, sillä molempia kivääreitä oli erityisesti valkoisilla, jotka ostivat niitä saksalaisilta ja saivat venäläisiltä sotasaaliiksi.


    Onneksi seuraava hylsy ei teettänyt mitään ongelmia! Olen kahdesti ennenkin löytänyt samanlaisen hylsyn, joista ainakin toinen on jo tännekin kuvattu. Aiemmista toinen oli kauheassa kunnossa, ja toisesta puuttui yli puolet eikä kuntoa voinut kehua. Tämä yksilö on lähestulkoon täydellinen! Naiset ja herrat, minulla on kunnia esitellä teille Mauser 7.92x57mm!
    Tämäkin hylsy on vuodelta 1917 (kts. pohjan leimat) ja se on valmistettu tehtaassa: Polte Armaturen-u. Maschinenfabrik A.G., Werk Magdeburg, Sachsen. (Lähde: http://home.scarlet.be/p.colma...)


    Ah, tuon ihanuuden jälkeen siirrytään rahoihin! Muutama tavallinen harmipenni, mutta eksyi sekaan sentään kaksi kappaletta 60-luvun hopeamarkkoja! Tosin ovat vain 30% hopea... Kaikista hauskinta näissä olikin, että olivat sulautuneet yhteen klaavapuolistaan! Ensimmäiset kappaleet näitä minulle! Niitä ei lyöty kuin 1964-1968, eli ovat suhteessa moneen kolikkoon hyvinkin harvinaisia, samalla asteella ns. "jäänmurtajan" kanssa!


    Hiukan parempi on vuoden 1936 viisipenninen! Ruusut jotka kolikossa ovat, ovat Venäjän keisarikunnan perintöä, ja katosivat toisen maailmansodan jälkeen. Toinen puoli on niin syöpynyt, etten edes kehdannut laittaa kuvaa siitä. En myöskään halua piinata ketään kolikoita rakastavaa kertomalla millä noituuksilla sain vuosiluvun irti syöpymän seasta...


    Jottei koko retki olisi ollut pelkkää sotaa ja harmimarkkaa, pitihän sitä nousta se yksi Nikolai II:n viisipenninen vuodelta 1901! Parhaiten säilynyt löytämäni kuparinen autonomian raha, ovat todella herkkiä oksidoitumaan pilalle. Tämä yksilö oli onnekkaasti hiekkaisella kummulla, jolloin se oli suojattu saven hiovalta ja kuusimetsän happamoivalta vaikutukselta!


    Ei maailman kaunein photoshoppi, mutta ajaa asiansa!

    Tämmöisiä tällä kertaa, saattaa tosin jäädä syksyn viimeiseksi reissuksi... Kaikki aivan mudassa, ja kun se ***tanan muta jäätyy, ei siellä mitään kaivaa pysty. Mutta on minulla ideoita silloinkin mistä kirjoittaa! :) 



  • Sisällissodan taistelupaikka löydetty!
    Jatkoa edellisen viestin paikkaan, tällä kertaa kiertelin lähimetsiä, pyrkien löytämään edes yhden venäläisen hylsyn saksalaisten ja suomalaisten seasta. Myös rahaa, sinettejä ja ihan roskaa nousi taas kunnioitettavasti.

    Feikkisormus (kuparoitua sinkkiä yms), pultin ja nastan kappale, ja epämääräinen möykky sulanutta pronssia. Ehkä joskus ollut jokin koriste tai rakenneosa palaneessa rakennuksessa.

    Vanha haarukka. Pinta vaikuttaisi olevan hopeaa, mutta kulumapinnoilta näkyy kuparinvihreää, karkeaa pintaa. En tiedä onko vain pinnoitettu, vai huonoa hopeaseosta, mutta ikä ei ole kummoinen, veikkaisin n. 100v. Hauska löytö kuitenkin, mikäli joku on nähnyt vastaavan ja tietää enemmän, ilomielin kuulisin.

    Hiukan taas sotaisampaa tavaraa. Alkaen vasemmalta, ensimmäisenä on 22. kaliberisen pistoolin hylsy. Luultavasti ammuttu ns. salonkipistoolilla, päätellen mahdottoman pienestä hylsystä (luulin ensin irronneeksi nalliksi). Seuraavana on 9mm Parabellum räkäpää, tiedä häntä miksi se löytyi kukkapenkistä, mutta näitä on kaikkialla. 
    Kolmas on mielenkiintoinen. Se on 7.62x54R hylsy, valmistettu Podolskin ammustehtaalla Keisarillisessa Venäjässä vuonna 1917. Se löytyi n. 100m päästä edellisen reissun saksalaisista hylsyistä, ja uskoisin tässä tapahtuneen jonkinlaista laukaustenvaihtoa. Tavoitteena on löytää mahdolliset kaatuneet/teloitetut lähialueelta mikäli niitä siellä yhä on.
    Kaksi seuraavaa ovat 8x57 JS hylsyjä (Mauser). Ne ovat Lapuan valmistamia, kaikesta päätellen vasta vuoden 1952 jälkeen. Kysyn seuraavan kerran tavatessani kartanolla asuvalta rouvalta, onko jollakulla suvussa ollut saksalaista kivääriä metsästykseen yms. Se saattaisi nimittäin olla jommasta kummasta maailmansodasta sinne päätynyt.
    Viimeinen on perustylsä 12 kaliberin haulikonhylsy. Ehkä jonkin 50 vuotta ikää.

    Alimmaisena on kaksi vanhaa lyijysinettiä, luultavasti 1800-luvun lopulta. Seuraavaksi keskellä on euroaika edustettuna kokonaisella 30 sentillä! Samoin pennejä on kokonaista 30p, toinen on alumiinipronssia, toinen alumiinia. Ei kovin kummoisia kolikoita, tosin vanhalta paikalta harvoin kovin uutta juuri löytyy. Onneksi.

    Kruunapuolen puhdistin pätkällä rautalankaa. Alunperin klaava oli paremmassa kunnossa kuin kruunapuoli, joka oli täysin lukukelvoton. Noin 30min raaputuksen jälkeen sain Suomileijonan melko selvästi erottumaan. Vuosiluku ei ole kuvasta luettavissa, mutta se vaikuttaisi olevan 1919. Kolikolla ei ollut alunperinkään mitään arvoa, joten päätin ottaa riskin sen vahingoittumisesta saadakseni siitä lisää tietoa irti. Kolikkoja EI TULE raaputtaa, kiillottaa tai puhdistaa KOSKAAN. Se tuhoaa niiden numismaattisen arvon.

    Tämä kaunis yksilö löytyi aivan keskeltä metsää, yli 100m lähimmästä asutuksesta. Kolikoksi mukava löytö, useimmat uudet markat ja pennit ovat kauheassa kunnossa, yleisiä ja melko rumia designiltaan. Se on erittäin hyväkuntoinen, johtuen alumiinipronssin kestävyydestä. Ensin luulin sitä vain tylsäksi 10p kolikoksi, kunnes vilkaisin leijonaa, ja ajattelin: "Tämäpäs hassua". Tämä oli ensimmäinen laatuaan minulle. Melko harvinainen maasta, kruunasi reissun ja oli miltei yhtä hyvä löytö kuin seuraava raha!

    Aleksanteri II:n yhden pennin kolikko. Erittäin hyvässä kunnossa (ikäisekseen), ja onkin sopivasti tänä vuonna 150 vuotias. Ensimmäiset Suomen markat lyötiin vain kolme vuotta aiemmin. Tämä löytyi kuusiaidan vierestä, noin 50cm päässä sähköpääkeskuksen kaapista... Minulla olikin tosin jo Aleksanteri II kolikko, nyt puuttuu enää Aleksanteri III, sillä molemmat Nikolait olen jo löytänyt. Kuparirahoista olen nyt kerännyt 4/4, hopeisista 1/4, ja kultaisista 0/2. Kultamarkat ovat vain niin harvinaisia, hyvä jos yhden löytäisin elämäni aikana...

    Pian loppuu kyllä kelit kesken, ehkä yhden reissun vielä kerkiän, ellei maa jäädy. Ensi kesälle olen jo useamman hiukan pidemmän kantaman retken suunnitellut, mahdollisesti yhteispiippiä hiukan suurempien tekijöiden kanssa jossain länsirannikolla. Päijät-Hämeestä ei nähkääs Ruotsin vallan aikaa juuri löydä, ja sitä lähtisin jahtaamaan. Myös itään kenties suuntaan katseeni, maailmansodan paikkoja. Surullisesti tosin armeija katkaisee luultavasti harrastamisen 9.7., jolloin astun palvelukseen Karjalan Prikaatissa.


Kirjaudu sisään voidaksesi vastata
 

Looks like your connection to Maailmanlopun keskustelupalsta was lost, please wait while we try to reconnect.