Roolipelihahmosi - Season 2



  • Arnon pitäisi alkaa kirjoittamaan lyhyt tarinoita jos vain hahmoon sopii. : ) Todella nautinnollinen ja avartava taustatarina! Juuri tälläisiä haluan lisää!
    E: Tai ehdotuksena Arnon muistelmat, jossa käyt läpi samanlaisella kirjoitustyylillä historiaa!



  • Koko nimi: sir Eragon von Survi

    Ammatti: pankkiiri

    Asuinpaikka: Kuuran pankki, vaikkakin omistaa asunnon Hallassa.

    Ikä: 45v

    Pituus: 200cm

    Paino: 100kg

    Ulkonäkö: Musta parta, ruskeat silmät.  Perus vaatetukseen kuuluu kolmikolkkahattu ja punamusta univormu kaukomaiden armeijasta. 

    Luonteenpiirteet: Yleensä suurpiirteinen ja rauhallinen, mutta vartiostossa ja sodissa, joissa hän kaukomailla joutuu käymään perheensä apuna, kovaksi keitetty. Rohkeutta ja seikkailumieltä löytyy myös. Nämä lukuisat sodat ja taistelut ovat kuitenkin jättäneet häneen vainoharhaisuutta, jonka tähden hän pelkää usein lyövänsä vahingossa jotakin pelaajaa luullessaan tätä viholliseksi. Hän on yleensä puhelias, muttei tahdo kaukomaiden sodista puhua koskaan mitään eikä siksi ole myöskään ottanut muistoesineitä mukaan muuta, kuin pukunsa. Nämä sodat ovat myös jättäneet häneen rauhallisuuden kaipuun eikä siksi hakeudu vartiostoon tai kaartiin.

    Roolipelimäisiä rajoitteita: Kuten olen kertonut, Eragon ei enää halua vartiostoon tai mustakaartiin. Hänellä on hieman vainoharhaisuutta ja lisäksi hän ei halua ostaa alkoholia (tarjotessa tosin ei kieltäydy).

    Taustaa: Eräänä kesänä kaukomailla, keskellä suurta tasankoa oli Eragonin perheen tila, jossa riitti kellon ympäri tekemistä niin Eragonille kuin hänen perheellekin. Eragon oli tuohon aikaan ollut armeijassa viitisen vuotta ja loput 23 vuotta kotitilallaan, jossa oli oppinut olemaan ahkera peltotyöläinen siitä asti, kun osasi tarpeeksi hyvin kävellä. Hänen isoveljensä Mikezuu oli jo aikoja sitten lähtenyt Aurinkomaahan, mutta Eragon ei ollut päässyt lähtemään sinne. Eräänä päivänä hän kuitenkin päätti lähteä tutkimaan, mitä merten takaa löytyy. Armeijansa kun oli suorittanut laivastossa, ei laivojen hallinta ollut vaikeaa. Niimpä hän päätti lähteä yrittämään, mutta ajautui karille eräänä yönä, kun oli niin sumuista ettei hän huomannut olevansa vain muutaman kymmenen metrin päässä rannalta. Hän tippui törmäyksessä alas ja löi päänsä kariin. Tärkystä herättyään hän huomasi olevansa jossain säiliössä viemäristössä. Kun hän suurilla ponnistuksilla onnistui löytämään ulos sieltä, hän ensin ihmetteli olinpaikkaansa, mutta tajusi sitten olevansa Aurinkomaassa ja hän päätti jatkaa peltotöitä, joihin oli tottunut kotipuolessa. Tähän hän kylläistyi kuitenkin lopulta ja päätti lähteä vartiostoon, sillä hänellä oli armeijasta tullutta kokemusta taisteluista. Vartiostossa hän tottui ihailemaansa Kuuraan ja sen maisemiin ja hän halusi olla vastaisuudessakin kuuralainen. Pian Kuura alkoi kuitenkin kuolla ja Eragon päätti anoa siirtoa Virtainmaalle, sillä hän ei tahtonut tuhlata resursseja turhaan. Hän ei kuitenkaan onnistunut pääsemään sinne ja kesken hakemisen hänen täytyi lähteä kaukomaille sotimaan perheensä tukena. Siellä ollessaan hän yritti epätoivoisesti pikkuveljensä kanssa puolustaa kotitilaansa siinä onnistumatta ja he joutuivat muuttamaan kauas pohjolaan asumaan pienessä mökissä keskellä ei mitään joen varressa. Metsässä he elelivät kalastaen ja metsästäen ja välistä sotien. Sen joen kautta Eragon pääsi tilanteen toistaiseksi rauhoituttua palaamaan Aurinkomaahan. Siellä hän kuuli, ettei matkansa tähen päässyt Virtainmaalle ja vähän ajan kuluttua päätti hakea Roihun vartiostoon. Siellä hän taas työskenteli siihen asti, että ehti sotia vähän aikaa lahden itsenäisyyssodassakin, kunnes hän joutui taas lähtemään perheensä luokse sotimaan. Sieltä palattuaan hän kyllästyi jatkuvaan taistelujen rumbaan ja päätti, ettei enään halua vartiostoon, sillä hän haluaa lepoa aseista. Niimpä hän päätti lähteä kaivoksille Kuuraan, jossa hänen ahkeruudesta on hyötyä. Pian hänen kuitenkin täytyi lähteä puolustamaan perheensä metsämajaa kaukana kaukomailla. Sieltä palattuaan hänen oli alunperin tarkoitus jatkaa kaivosmiehenä, mutta hänet onnistuttiin houkuttelemaan peltotöihin. Ne eivät kuitenkaan enää innostaneet kovin pitkään ja hän lähti puunhakkaajaksi Kuuraan. Puuta hakatessaan hänen kuitenkin täytyi taas lähteä puolustamaan perhettään ja nyt, kun isoveli Mikezuukin oli kuollut, ei hän päässyt kuin piipahtamaan silloin tällöin Aurinkomaassa pitkään aikaan. Sieltä hän pääsi palaamaan vasta, kun oli solmittu välirauha. Aurinkomaahan palattuaan hän ajatteli elää rauhanomaista elämää, mutta pian alkoi taas tehdä mieli hankkia aseita ja metsästää, tällä kertaa tosin ainoastaan hirviöitä. Nykyään Eragon elää välillä kiireistä mutta silti rauhallista elämää Kuuran pankkiirina ja odottaa, että hänen pikkuveljensä pääsisi hänen luokseen Kuuraan.



  • Huonomaineinen henkilö

    Koko nimi: Niko Surva

    Asuinpaikka: Kuuran vartiosto

    Ammatti: Vartija

    Syntymäaika: 3.9.2310

    Pituus: 175cm

    Paino: 67kg

    Luonteenpiirteet ja ominaisuudet: Mukava, herkkuja rakastava, ystävällinen henkilö. Pitää uusista asioista

    Ulkonäkö: Rähjäiset vaatteet, musta tukka

    Perusvaatetus: Ruskeat vähän rikkinäiset vaatteet

    Kiinnostuksen kohteet: Yritystoiminta

    Taustaa: Seikkailijapoika, joka matkasi tätinsä luokse, hän sai luvan mennä tutkimaan paikkoja muttei palannut ikinä takaisin.

    Tavoitteet: Perustaa oma pieni kaivoskylä



  • Koko nimi: 

    Teonardo Von Vessaharja

    Asuinpaikka:

    Piraattilahti

    Ammatti:

    Teologi (nimike Vessaharja)

    Syntymäaika:

    15.8.2170

    Pituus:

    1,60m

    Paino:

    92kg

    Kiinnostuksen kohteet:

    Alkoholi, kirjallisuus, uskonto. 

    Luonteenpiirteet ja ominaisuudet:

    Kävelevä kilpikonnavessaharja, vesi korvattu viinalla, suuttuu helposti. Lempiruoka vesimeloonit. Tykkää erityisesti grogista ja omenaviinistä.

    Ulkonäkö:

    Vihreä kävelevä Shrek, jolla on vihreä viitta.

    Perusvaatetus:

    Vihreä viitta ja usein harmaa kolmikolkkalakki.

    Taustaa:

    Teonardo kuoriutui emonsa hautomasta munasta ydinjätejärven rannalla. Pieni kilpikonna Teonardo kaapattiin, ja hänen kuoresta aiottiiin tehdä nappeja sekä vyönsolkia. Rautaa oli vähän, sillä kaivajat olivat peloissaan luolista eikä turvallisuuttakaan juuri ollut. Teonardo onnistui pakenemaan rikkinäisen jauhopussin rei'ästä pureskeltuaan siihen aukon, josta livahtaa kadulle. Teonardo tippui kuorelleen, jonka vuoksi kuori särkyi, ja Teonardo joutui alkamaan tehdä uutta. Kuoren särkymisestä oli hyötyä, sillä nyt Teonardo pystyi kävelemään kahdella takajalallaan. Ajan kuluessa Teonardo oppi juoksemaan, puhumaan, syömään muutakin kuin kaura- ja vehnälyhteitä, sekä juomaan väkeviä juomia. Teonardon syntymispaikan vuoksi hänellä oli erityisen viisaat aivot, jotka muistuttivat ihmisen aivoja. Teonardo eli monia vuosia maaseudulla, josta hän sai melooneja syödäkseen, turvaa, sekä ajoittain omenaviiniä isännän tynnyristä. Vuosi 2280: Teonardo oli juuri täyttänyt 110 vuotta, saanut kilpensä kasvamaan selän mukaisesti, sekä onnistunut tekemään ensimmäisen Grogipullonsa. Teonardon huolimattomuuden vuoksi grogipullo sisälsi metanolia, johon Teonardo pyörtyi ja sokeutui, ja muisti vain grogin kirkkaan, väkevän maun, josta hän nauttii vieläkin. Vuoden 2281 alussa Teonardo heräsi vanhassa kuivuneessa kaivossa, janoisena sumeasti nähden vain sammaloituneet kivitiilet, joihin joku oli kirjoittanut "Teonardo Kilpikonna, 15.8.2170 - 22.12.2280". Teonardo hämmentyi ja pelästyi suunnattomasti tekstiä. Oli varhainen Tammikuu. Teonardo makasi kaivon pohjalla peloissaan, kylmissään, ja ajatelleen vain kivitiiliin raapustettua tekstiä. Teonardo nousi pystyyn ja huomasi kaivon vinssistä roikkuneen köyden, jonka päässä oli puinen sanko joka oli täynnä kuihtuneita unikkoja ja ruusuja. Teonardo nousi köyttä pitkin ylös maan pinnalle, ja näki vain maatalon rauniot, kuoppia, sekä osittain lumen alle piiloutuneen ruostuneen musketin. Teonardo otti musketin matkaansa parsittuun jauhopussiin, jossa oli noin kilo vehnäjauhoja. Teonardo lähti kuusimetsän läpi kulkemaan rantaa kohti, josta löysi 4 pitkää uponnutta laivaa, joiden laidat olivat lahonneet ja punaiset purjeet haalistuneet vaaleanpunaisiksi. Teonardo sai purjeista lämpöä, sillä tämä oli tottunut olemaan talvet kuorensa suojassa. Teonardo lähti kulkemaan sammaloitunutta, lumen peittämää tietä, jonka päästä löysi ihmisen, hevosen ja kärryt. Ihminen oli suunniltaan nähtyään pinkkiin riepuun kietoutuneen kilpikonnan, joka ei vain osannut kävellä, mutta myös puhua. Mies tarjosi kyydin kotiinsa, jonka sivut oltiin tuettu kuusitukeilla, ja paksulla köydellä. Talossa Teonardo sai lämmintä puuroa, kaakaota, sekä tietoa tapahtuneesta. Alue oltiin vallattu 40 barbaarin voimin, ja kaikki mahdollinen oltiin viety. Laivat upotettu, talot poltettu, sadot tuhottu sekä asukkaat teloitettu. Vain kymmenkunta ihmistä selvisi, mukaan lukien miehen, jolta oli kuullut kaiken tapahtuneesta hirveydestä. Miehen veli sekä vaimo oltiin myrkytetty, ja miehen vanha isä ammuttu musketilla, jonka Teonardo oli löytänyt vanhan kaivon vierestä. Teonardo lahjoitti musketin miehelle, ja kiitollisuuden osoituksena mies antoi Teonardolle kyydin Uuteen Kaupunkiin, Kuuraan. Kuurassa Teonardo tapasi ystäviä, mutta joutui luopumaan Kuuran koleasta kelistä ilmastoon sopeutumattomuutensa vuoksi. Teonardo lähti Roihuun, jossa sai töitä, mutta luopui ammatistaan myöhemmin masennuksensa vuoksi. Teonardo muutti Piraattilahteen, jossa hänestä tuli Animalismin teologi, ja osti asunnon lääniltä.

    Tavoitteet:

    Auttaa Piraattilahden lääniä, ja perustaa pienpanimo.



  • Tämä viesti poistettiin!

  • Bannattu

    Koko nimi: Kanekki XII von Raureif

    Ikä29v

    AsuinpaikkaKuura, Halla

    Ammatti: Entinen seppä, pyrkii johtotehtäviin.

    Syntymäaika: 4.3.2303

    Pituus: 192cm

    Paino: 87kg

    Luonteenpiirteet ja ominaisuudet: Hienostunut, älykäs, vallanhimoinen. Julma ja häikäilemätön niitä kohtaan, jotka häntä vastaan ovat rikkoneet tai seisovat hänen tavoitteittensa tiellä. Ei kaihda käyttää kaikkia keinoja kun se hyödyttää häntä tai hänen tavoitteitaan. 

    Rajoitteet: Ajattelee enimmälti logiikalla ja järjellä, ei pidä tunteiden näyttämisestä. Joskus epäinhimillinen tästä syystä.

    Ulkonäkö: Jakauksella oleva ruskea tukka, siniset silmät

    Perusvaatetus: Korea univormu sekä isältä peritty päälystakki.

    Kiinnostuksen kohteet: Politiikka, raha ja talous, opiskelu

    Taustaa: Kanekki tuulee vanhasta aatelissuvusta, joka on vähitellen menettänyt maineensa sekä vaurautensa. Hänen syntyessään suku oli jo niin kuralla, ettei hänestä edes tullut aatelista. Hän tottui keskiluokkaiseen elämään lapsuudessaan, eikä piitannut suvustansa tai sen historiasta. Iän ja viisauden karttuessa valta ja rikkaudet alkoivat kiehtoa häntä enenevissä määrin, ja hän saikin pian tietää sukunsa olevan jaloa alkuperää. Tämä sai liekin syttymään hänen sieluunsa, palon nostaa Raureifin suvun takaisin entiseen loistoonsa. Hän lähti kotoa niin pian kuin suinkin, koska koki vanhempiensa olevan kykenemättömiä käsittämään häntä saatika auttamaan tavoitteiden saavuttamisessa.

    Hän löysi tiensä pian satamaan, josta hyppäsi ensimmäiseen vastaantulevaan laivaan hinkkaamaan likaa pois kannelta. Kun laivaelämä alkoi riittää etenemismahdollisuuksien puutteen vuoksi, hän hyppäsi Kuuran satamassa pois. Uudet tuulet puhalsivat tähän pohjoiseen kaupunkiin, jossa Kanekki alkoi heti tuntea olonsa kotoisaksi. 

    Hän pestautui kaivokseen töihin, josta eteni nopeasti kaupungin sepäksi. Aikaa kului, hän tutustui ihmisiin, osti varoillaan osakkeita sekä asunnon ja eli hyvää elämää. Mutta se ei riittänyt Kanekille. Vallankumouksen liekki kyti valtakunnassa. Kanekki koki vallankumouksen olevan hänen edistymiselleen hyödyksi, ja liittyi sen kannattajiin. Pian valta olikin vaihtunut, mutta aluksi vaikutti että Kanekin osalta elämä jatkaa samaa rataa. Yllättäen tuli kuitenkin mahdollisuus tehdä valtava harppaus hierarkiassa ylöspäin, Kuuran lääninherran virka vapautui.

    Vaikka Kanekki olikin suhteellisen nuori ja kokematon, hän haki virkaan samantien. Tällä tavoin hän saisi nostettua itsensä takaisin aatelisten ylhäiseen joukkoon, sekä saisi mahdollisuuden toteuttaa haluaan hallita. Valintaa ei ole vielä tehty, mutta Kanekin elämä saattaa pian tehdä täyskäännöksen täysin uusiin sfääreihin.



  • Kutsumanimi: sinjanko Puunhakkaaja

    Koko nimi: Ei ole tiedossa

    Ikä ja syntymäpäivä: Noin 20

    Ammatti: Kamariherra

    Entiset työt: Puunhakkaaja, posteljooni, kylänvanhin

    Sääty: Alamainen

    Asuinlääni: Virtainmaa

    Pituus: 162cm

    Ulkonäkö:

    Sinjankon tunnistaa helposti hänen naamiostaan, jota hän erittäin harvoin ottaa pois. Naamio oli aikoinaan ehjä, mutta se meni rikki kun eräs henkilö murhasi hänet. Siitä lähtien hän on ollut erittäin vainoharhainen siitä, että naamio naarmuuntuisi tai rikkoontuisi vielä pahemmin. Toinen hyvä tunnusmerkki on vihreä väri, viitta ja nahkahanskat, sillä hänen asunsa aina koostuu viitasta, takista, lyhythihaisesta paidasta, kangashousuista, sekä nahkakengistä- ja hanskoista. Sinjankon hiukset ovat väriltään tummanruskeat ja ne ovat latvoista tummemmat, lähes mustat. Ne ovat pitkät, mutta niitä on aikalailla vaikea nähdä hänen viittansa ansiosta. Hänen vaaleaa ihoaan on myös aika vaikea nähdä hänen peittävän pukeutumisensa ansiosta.

    (Kuva tulossa joskus...ehkä)

    Luonne:

    Hyvinä päivinä, sinjanko on erittäin mukava ja ystävällinen persoona, joka rakastaa muiden auttamista. Hän kävelee aidoilla, yrittää hypätä puusta toiseen, ja on muutenkin energinen ja lapsellinen. Lapsellisuuttaan hän aina kuitenkin yrittää peitellä kohteliaalla käytöksellä, järjestelmällisyydellä ja kirjakielellä. Hän ei kuitenkaan näyttele kohteliaisuuttaan ja järjestelmällisyyttään, vaan hänellä on oikeasti käytöstavat ja halu pitää tavaransa järjestyksessä. Kirjakielellä puhumisen hän tosin joutuu pakottamaan itselleen, etenkin kun hän puhuu korkeampiarvoisille henkilöille. Siitä huolimatta, hänen puhetyylinsä usein lipsuu erittäin maalaismaiseksi. Ongelmaa pahentaa vielä se, että hän useasti unohtelee joitain sanoja ja yrittää saada sanottua kaiken samalla kertaa, päätyen lopulta siihen tilanteeseen, että hän ei saa sanottua sitä lausetta, kun toinen onkin jo sanonut jotain muuta. Yrittäessään nopeasti saada sanottua jotain tämän tilanteen estämiseksi, hän päätyy sanomaan jotain väärin ja päätyy korjaamaan omaa kieltään.

    Hyvinä päivinä, sinjanko haluaa laittaa muiden auttamisen itsensä edelle, sillä silloin hänellä ei ole väliä. Hän vain haluaa olla hyödyksi, pitää maailman pyörimässä ja edes jotenkin olla osana kaikkea. Huonoina päivänä hän joutuu kuitenkin laittamaan itsensä muiden auttamisen edelle, yrittäen löytää jotain, jonka avulla hänen tilansa ei menisi yhtään pahemmaksi, tai jonka avulla hän voisi täydellisesti palata omaksi itsekseen. Hän usein joutuu yrittämään löytää tasapainon näiden välillä, sillä hän ei halua pilata mainettaan yrittämällä keinolla millä hyvänsä löytää parannuskeinon, mutta tietää ettei hän voi täydellisesti auttaa muita ja olla heille ystävällinen jos hänen tilansa pahenee enempää.

    Huonoina päivinä, sinjanko on aivan erilainen. Kylmä, tunteeton, tyhjä. Hän sanoo asiat suoraan, ja on jopa normaalia väkivaltaisempi. Hän on armoton, jos se vain tarkoittaa että hän elää. Muista välittäminen on kadonnut, ja hänen ainoana päämääränään on selviytyminen ja parannuskeinon löytäminen, vaikka se tarkoittaisi noituutta. Kuitenkin, asiat harvoin päätyvät olemaan näin pahasti. Hän yleensä pystyy pakottamaan itsellensä hymyn ja ystävällisen käytöksen, sekä pitämään suunsa kiinni muita loukkaavista mielipiteistä ja itsensä pois harhaopin oppimisesta.

    Hyvästä tai pahasta päivästä riippumatta, sinjanko on aina erittäin tiedonjanoinen ja kuolemanpelkoinen. Hän rakastaa lukea kirjoja, etenkin vanhoja kirjoja, sekä oppia kaikenlaista kiinostavaa. Ennen Aurinkomaahan saapumista, hän oli erittäin seikkailunhaluinen myös, mutta Aurinkomaassa herättyään se katosi lähes kokonaan. Seikkailunhalu korvaantui kuolemanpelolla, joka varjostaa häntä aina. Lyönti, hirviön ääni tai pieni narahdus saattaa saada hänet paniikkiin ja pakenemaan jonnekkin turvaan. Hän seikkailee enään metsissä tai raunioissa yrittääkseen löytää jotain tietoa.

    Kiinnostuksen kohteet: Historia, hyvin kirjoitetut tarinat, puiden hakkuu, kaikelainen tieto Aurinkomaan salaisuuksista, muiden auttaminen.

    Tausta:

    Jo lapsesta asti sinjanko on ollut erittäin tiedon- ja seikkailunjanoinen. Pienessä kylässä, kaukana kaikesta, ei kuitenkaan ollut niin paljon tutkimista, joten hän lähti jo aika nuorena maailmalle. Noin parin vuoden ajan hän kulki ympäri maailmaa ja sen metsiä, yrittäen löytää jotain mielenkiintoista. Aarteita, tietoa, raunioita, mitä tahansa mistä voisi oppia jotain kiinnostavaa. Kauheasti tuuria kaikenlaisen löytämisessä hänellä ei ollut. Hänen löytönsä jäivät vain naamioon, joihinkin kirjoihin ja raunioihin, josta pääsi mysteeriseen luolaan.

    Lopulta sinjanko heräsi Aurinkomaan viemäreistä, tiedottomana siitä miten hän oli sinne päätynyt. Hän tunsi olonsa tyhjäksi ja pelokkaaksi, ilman tarkkoja muistoja mistään. Hän kyllä tiesi viettäneensä lapsuutensa jossain pienessä kylässä, ja hän kyllä tiesi seikkailleensa ympäri maailmaa, mutta kaikki tarkemmat yksityiskohdat olivat niin hämäriä, ettei hän saanut niistä mitään selvää. Nimeäänsäkkään hän ei muistanut, joten hän vain valitsi jonkun sanan muistojensa seasta. Myöhemmin saatuaan alamaisuuden ja ensimmäisen työnsä, päätti hän ottaa työnimikkeensä sukunimekseen. Niinpä hän nykyään kutsuu itseään sinjanko Puunhakkaajaksi, väittäen että se on aina ollut hänen nimensä.

    Tavoitteet:

    -Auttaa Virtainmaata.

    -Opiskella yliopistossa historian ja maataloustieteen tohtoriksi, ja kultuuritieteen magisteriksi.

    -Oppia kaikenlaista kiinnostavaa Aurinkomaasta.

    -Olla avuksi.

    -Muistaa menneisyytensä ja päästä eroon ongelmistaan.

    -Joskus kaukaisessa tulevaisuudessa perustaa oma maatila, sekä rakentaa iso kartano itselleen, kaikille ystävilleen ja työntekijöilleen.



  • Koko nimi: Kutsutaan Liljaksi, ei suostu koko nimeään kertomaan.

    Asuinpaikka: Virtainmaa

    Ammatti: Villalan tilan tilanhoitaja

    Suhteet ja perhe: Isä, [Kuollut] Äiti [Kadonnut] Viinatynnyri [Kihlattu]

    Syntymäaika: 30.6.2281

    Pituus: 162cm

    Paino: 49kg

    Luonteenpiirteet ja ominaisuudet: Puhelias, ja sisukas nainen, nopea jaloistaan, eikä anna helpolla periksi.

    Ulkonäkö: Vaaleanruskeat, hieman platinaan taittuvat hiukset. Kirkkaansiniset silmät ja sirovartaloinen.

    Perusvaatetus: Reikäiset kuluneet vaatteet, joita pitää peltotöissä päällä ja oikeastaan aina.

    Kiinnostuksen kohteet: Maatalous ja kasvit.

    Taustaa: Heittiöille jäänyt nuori naisenalku, joka ei ikinä tuntenut isäänsä, ja äitinsä oli kadonnut. Eli tapahtumarikkaan lapsuuden samoamalla metsissä ja tutkimalla niiden kasveja ja saloja, mutta ei koskaan löytänyt mitään kovin erikoista. Lapsena tykkäsi liikkua luonnossa, ja sen takia hänestä on kehittynyt aika ketterä, ja nopeajalkainen. On aina kiinnostunut maataloudesta, ja on ollut naapurinsa apuna peltotöissä jo nuoresta lähtien. Eräänä iltana Lilja lähti metsälle, ja putosi kuoppaan alkumetsässä. Hän ei muistanut kuopan olemassaoloa, ja oli varma että se ei ollu siinä vielä tänä aamuna. Hän muistaa vaan parrakkaat kasvot, ja alkoholin hajun, kun hänen tajunsa löydään kankaalle. Lilja herää Roihun viemäristöstä, ja rämpii sieltä hätääntyneesti pois. Kun hän tajuaa olevansa Aurinkomaan keskustassa, Roihussa, hän päättää että tästä alkaisi uusi elämä oikeana renkinä. Lilja lähti Virtainmaalle rengiksi, ja toimi renkinä pitkään ilmaan minkäänlaisia ongelmia. Pian ongelmia kuitenkin ilmeni, kun Virtainmaalle oli iskemässä luonnonkatastrofi, ja Virtainmaalaisten piti evakuoitua. Lilja päätti, että haluaa jatkaa maatalouden parissa. Hän lähti Ääriniityn tilalle, ja siellä MaraHook otti hänet rengiksi. Kaikki meni oikein hyvin, kunnes Lilja sai potkut epäaktiivisuudesta. Lilja ei jaksanut hakea enää takaisin, ja hänet kutsuttiin voudin puheille, ja hänelle ehdotettiin erikoista tarjousta: Hänestä voisi tulla Kuuran tulevan maatilan mylläri. Tämä kuulosti mahtavalta, ja hän tarttui oikopäätä tarjoukseen. Lilja matkasi Kuuraan, jossa hän tutustui tämänhetkiseen kihlattuunsa: Viinatynnyriin. Viinatynnyri ja Lilja rakensivat maatilan, ja silloinkin kaikki sujui vielä hyvin. Pian kuitenkin ilmeni ongelmia tuoton niukkuuden vuoksi. Viinatynnyri ja Lilja jättivät maatilan, ja matkasivat Roihuun. Viinatynnyri vankilanjohtajaksi, ja Liljalla ei ollut mitään ideoita mihin hänen enää kannattaisi mennä. Virtainmaa oli pelastettu, ja siellä oli asutusta ja asukkaita ollut jo pitkänkin aikaa. Lilja ei kuitenkaan olisi halunnut enää takaisin rengiksi, vaan ajatteli hakea vartijaksi. Ennen kun hän oli ehtinyt luovuttaa hakemustaan, Lääninherra Tristisi ehdotti hänelle Villalan tilan tilanhoitajan työtä. Lilja suostui ehdotukseen heti, ja hänet on nimitetty tilanhoitajaksi. 

    Tavoitteet: Saada kaikille Aurinkomaalaisille ruokaa, ja estää nälänhätä.



  • Koko nimi: Kutsumanimi: Viinatynnyri tai Viina, tarkkaa nimeä ei tunneta. Huhujen mukaan tynnyri liittyisi jotenkin sukunimeen, mutta asiasta ei olla varmoja.

    Asuinpaikka: Virtainmaa

    Ammatti: Vankilanjohtaja, sivuammatti Panimomestari

    Suhteet ja perhe: Isä (Kuollut) Äiti (Kuollut) Lilj4_ (Kihlattu)

    Syntymäaika: 06.07.2280

    Pituus: 174cm

    Paino: 71kg

    Luonteenpiirteet ja ominaisuudet: Yritteliäs ja Auttavainen sekä periksiantamaton (silloin kun sellainen fiilis on).

    Ulkonäkö: Ruskea tukka, vihreät silmät

    Perusvaatetus: Jonkinlainen puku, jonka taskussa on silmien väriin sopiva nenäliina

    Kiinnostuksen kohteet: Panimotoiminta, yrittäminen sekä rikoksen torjunta.

    Taustaa: Viinatynnyri on syntynyt jossain kauempana nykyisistä asuinalueista, kylässä jossa alkoholin tuotanto oli suuri ihanne ja päätalouden harjoitus. Viinatynnyri opetteli perusaikeita aina 10 vuotiaaksi asti isänsä, kuuluisan panimomestarin kanssa, kunnes tämä murhattiin julmasti oman panimonsa tiloissa. Syyllistä ei koskaan saatu selville. Viinatynnyrin äiti halusi kuitenkin suojella poikaansa ja hän lähetti Viinan syrjäisemmälle maatilalle. Vuodet vierivät ja hän piti yhteyttä kotiinsa. Täytettyään 18 hän halusi kuitenkin muuttaa muualle ja hän saapui Roihuun, tuohon mielenkiintoiseen kaupunkiin, josta kerrottiin vain legendoissa. Tuohon aikaan valtias Pilvinen oli vielä valtijaana. Viinatynnyri kokeili tuolloin monia ammatteja, ja päätyi lopulta oikeuslaitokselle töihin. Kun oli kulunut noin 1 vuosi, hänen saapumisestaan, hän toimi vartijana Virtainmaan vartiostossa. Hän oli suorittamassa työtehtävää toisen vartijan ja vankilanjohtajan kanssa. Tehtävänä oli saattaa vanki teloituspaikalle, ja teloittaa hänet kansan edessä, murhista ja ryöstöstä tuomittuna. Kun vanki oltiin saatettu lavalle, vartijat menivät taaemmas ja pyöveli valmistautui tehtäväänsä. Oikeuskansleri kysyi tuolloin tuomitun viimeisiä sanoja. Yllättäen vanki kääntyi Viinaa päin, ja sanoi "Äitisi on kuollut". Viina säpsähti ja yritti sanoa pyövelille että keskeytetään, mutta oli liian myöhäistä. Pää pomppi lavalla, ja verijuova tuli Viinan kenkien luokse. Tuon päivän jälkeen Viinatynnyri katosi, pitkäksi aikaa, etsimään vastauksia vangin väitteisiin. Kun hän palasi, oli kulunut noin 6kk lähtemisestä. Takaisin tulon jälkeen hän tutustui taas ammatteihin, ja koitti löytää sitä oikeaa ammattia. Etsimisen yhteydessä hän tapasi nykyisen kihlattunsa, sattumien kautta.

    Nykyisin Viinatynnyri toimii vankilanjohtaja, sekä panimomestarina Virtainmaalla. Hän ei puhu paljon perheestään, mutta kerrotaan että jossain kirjassa lukisi tieto, että hänen äitinsä murhaaja asuisi Aurinkomaassa ja Viinatynnyri yrittäisi selvittää murhaajan henkilöllisyyttä.

    Tavoitteet: Perustaa oma panimo, viettää häät kihlattunsa kanssa sekä selvittää äitinsä murhaaja.



  • Bannattu

    Koko nimi: Eki Kirjo

    Asuinpaikka: Roihu. Toistaiseksi.

    Ammatti: Oikeuskansleri

    Elävä perhe ja suku:  Kurppis (Serkku) Kolokurppis/Jaolar (Serkku),

    Pituus: n. 178

    Paino: 75 kg

    Luonne: Periksiantamaton, tavoittelevainen, kiihkeä, tiukka, sekä utelias, agressiivinen joskus.

    Ulkonäkö: Ruskea tukka, vaaleansiniset silmät

    Perusvaatetus: Rautaiset suojavarusteet, niiden alla huivi ja harmaat vaatteet

    Kiinnostuksen kohteet: Psykologia, historia, Uhkapelaaminen, mielihäiriöt, oikeudenkäynnit.

    Taustaa: Sodassa on helppo huutaa mukana, hyökätä, murhata, ja vuodattaa verta. Sodassa on myös helppo kaatua rivisotilaana ja saada nimeensä ikuinen kunnia tai iänkaikkinen viha. Mutta sodan jälkeen, kaikessa sekasorrossa,  kun tehtäväsi on saada kokonainen laitos tyhjästä pyörimään ja kuntoon, niin siinä vaiheessa tajuaa, että ei se sota ole vaikeaa. Vaan sen jälkeinen aika.



  • Koska tänne ei ole kirjoitettu mitään hetkeen, niin ajattelin niitä jotka ovat jo kirjoittaneet voisivat kirjoittaa uuden "päivitetyn" version roolipelihahmostaan. Kun tässä on ehtinyt ja vaikka mitä tapahtumaan. Ne vanhatkin olivat kiinnostavaa luettavaa :).



  • Nimi: Mara Hook

    Asuinpaikka: Ääriniityn tila

    Ammatti: Tilanhoitaja

    Ikä: 26 (ei muista tarkkaan)

    Pituus: Jotain 150 ja 165 välillä

    Paino:  Ei naiselta saa kysyä

    Ulkonäkö: Siniset hiukset (värjätty ruskeaksi (ettei herätä huomiota))

                      Vihreät silmät (vaihtavat väriä henkisen hyvinvoinnin mukaan)

    Luonteenpiirteet: Menee liian nopeasti motivaatio henkilöihin jotka eivät pidä sovituista tapaamisista kiinni. Ei pidä henkilöistä jotka tulevat liian lähelle. Käytöstavat pitää muistaa tai tulee huutoa. Älä tule Ääriniitylle ilman kutsua, ÄLÄKÄ koske lehmiin ilman koulutusta. 

    Tavoitteet: Tulla Aurinkomaan kuuluisammaksi tilanhoitajaksi.

    KiinnostuksetMobien tappaminen, koska rakastaa materiaalista rikkautta. Nahka on kuin ruskeata rahaa $^$.

    Erityiset tiedot:  Se minkä renki voi tehdä, renki myös tekee minä en koske. Mistä muusta minä heille maksan. Rakastaa kissoja, muttei välitä hevosista. Kirveet on se juttu. Kaikki mitä tulee vastaan pitää ottaa mukaan koska mita enemän tavaraa sitä parempi olo. Parhaimmat kaverit aurinkomaassa (roolipelillisesti) Misuli, Fadass (toki enne kuolemaansa), Timanttilukki, Kitsuness, Krediann, Riario, Fredriikka ja Jokku, sekä muutama muu nimeltä mainitsematon.

    Rajoitteet: Vaikea tutustua ihmisiin, helpoin tapa päästä suosikkeihin ihmisistä on tulla Ääriniitylle töihin ja tehdä ihan h@@@&#&tisti töitä. Kaikki mitä saa ilmaiseksi pakko ottaa kuoleman uhalla (pitää tehdä lisää arkkuja koko ajan, kun tavaraa kertyy).

    Taustaa: Entinen pankkiiri (sellissä oli ihan kivaa, siellä oli rauhalista). Oli hetken Tähkän kamariherra, ennen kun se "räjähti". Muutama vihamies. Ollut jo pitemmän aikaa Ääriniityn tilanhoitaja, ja pitää edelleen työstää. Lehmien hoitaminen on kiva vaikka viekin paljon aikaa.  Taustaa ei ole niin paljoa tietoa, koska ei muista...



  • Nimi: Essi, sukunimi tuntematon. (Entinen Bellamy)

    Asuinpaikka: Koko Aurinkomaa, erityisesti pimeät kadut, viemärit ja puut.

    Ammatti: Ei ole

    Ikä: Tuntematon

    Pituus: Liian pitkä

    Paino: Noin 70 kiloa, laihtunut paljon, sillä ei ole pitkään aikaan saanut kunnon ruokaa.

    Ulkonäkö: Rähjäiset vaatteet, joiden päällä raudasta tehdyt panssarit. Joskus käyttää myös vanginvaatteita. Kantaa aina mukanaan suurmiekkaa ja tikaria, jos siihen on mahdollisuus.

    Luonteenpiirteet: Äkkipikainen, joskus mukava (Omasta mielestään). Huutaa paljon. Ei suhtaudu uusiin Valtiaisiin välttämättä kauhean mukavalla sävyllä. Syö ruuakseen mitä sattuu löytämään, useimmiten rotanlihaa, jonka takia myös haisee hyvin pahalle. Juo paljon alkohlia, kun onnistuu sitä joltain henkilöltä pummimaan.

    Tavoitteet: Saada päälleen paremmat vaatteet ja suurimpana tavoitteena häätää kaikki muukalaiset pois Aurinkomaasta.

    Erityiset tiedot/taidot: Taitava ratsastaja, ratsastaa usein rajamailla ja kartoittaa niitä muistiinsa. Hyvä tappelemaan, ja päivittäin harjoittelee omia taitojaan. Kokee suurta vihaa muukalaisia kohtaan. Rakastaa erilaisia aseita. Ei omaa hirveästi ystäviä. 

    Taustaa: Entinen rikollinen, joka ryösteli  ja suoritti palkkamurhia ennen saapumistaan Aurinkomaahan. Koko muun sukunsa hän menetti jo hyvin pienenä. Aurinkomaahan saavuttuaan ryhtyi kalastajaksi, josta vaihtoi pian sepäksi. Sepästä hän joutui orjaksi Nallekylään, Nalletilalle. Saatuaan kuulla muukalaisista, hän pakeni tilaltaan, mutta jäi pian kiinni, jonka jälkeen joutui vankilaan yli kuukaudeksi. Vankilasta paettuaan on tappanut muukalaisia, ja jatkaa sitä aina loppuun asti. 


  • Huonomaineinen henkilö

    Täh raikas? Sähän teit jo esittelyn sun hahmost? joo, mut oon tehny hahmoon pieniä muutoksia.

    Nimi: 

    Michael Surva

    Asuinpaikka: 

    Hietalaakso, Dunra, Kuura

    Ammatti:

    Dunran Kuvernööri 

    Ikä: 

    ~30

    Pituus: 

    178cm

    Paino: 

    Noin 80kg

    Ulkonäkö: 

    Vihreät silmät, hieman rikkinäiset ruskeat vaatteet, usein rautahaarniska mukana.

    Luonteenpiirteet:

    Ei pidä henkilöistä jotka kyselevät ilmiselviä asioita. Jättää usein ovet auki, ja heittää tavarat sinne sun tänne arkkuihin. 

    Tavoitteet: 

    Kehittää Dunraa ja olla hyvä Kuvernööri. Ylentyä aateliseksi.

    Kiinnostukset:

    Mobien tappaminen, koska niiden pudotukset ovat arvokkaita, ja ne saattavat olla harvinaisia.

    Erityiset tiedot: 

    Rakastaakoiria, kissoja ja suklaanappikeksejä. Parhaimmat kaverit aurinkomaassa (roolipelillisesti) Tyly , Tomatti, _Ez_PvP_ sekä muutama muu nimeltä mainitsematon.

    Rajoitteet: 

    Ei muuta että allerginen kanalle.

    Perhe:

    Isä (Kuollut) Sisko (Kuollut) Äiti (Kuollut)

    Tyly (Kihlattu)

    Taustaa: Michael syntyi metsässä perheensä saunassa. Hän asui perheensä kanssa noin 16 vuoden ikään, kunnes se kamala tapahtui. Vanginpukuisia vankikarkureita oli karannut, ja eksynyt metsään. He sytyttivät talon tuleen.

    Michael oli ainut joka viime hetkillä karkasi ikkunassa, haavat sormissa.

    Myöhemmin eksyi Roihuun.

    Matkasi kuuraan ja aloitti työuransa surkeasti vartijana.

    Myöhemmin räätälinä ja tilanhoitajana Piraattilahdessa, kunnes palasi kotikonnuilleen Kuuraan, ja ryhtyi kuvernööriksi.


  • Bannattu

    Koko nimi: Tomatti Majer3

    Asuinpaikka: Kuura

    Ammatti: Panimomestari

    Ikä: ~30

    Pituus: 182cm

    Paino: 82kg

    Ulkonäkö: Tomaatin punainen.

    Luonteenpiirteet ja ominaisuudet: Puhelias, mutta ei pidä uusiin ihmisiin tutustumisesta. Koittaa pysyä mukavana kaikille ihmisille, mutta ei pidä ärsyttävistä ihmisistä.

    Rajoitteet: Tylsistyy asioista nopeasti. Vihaa merellä kulkemista ja koittaa välttää sitä.

    Perusvaatetus: Lämmin villatakki jossa on huppu.

    Kiinnostuksen kohteet: Seikkailu, kaikki erikoinen kiinnostaa, alkoholin ystävä.

    Taustaa: Tomatti tai kukaan muu ei tiedä paljoa tämän lapsuudesta. Hänen äitinsä kuoli Tomatin veljen synnytyksessä ja isänsä menehtyi merellä rajumyrskyssä. Tomatti joutui valitettavasti todistamaan isänsä kuoleman, jonka jälkeen hän on pelännyt merelle menemistä ja usein jopa kieltäytyy siitä. Tomatti oli vailla vanhempia vain 12 vuoden iässä. Onneksensa hänen setänsä otti hänet huostaansa. Tomatti ei tiennyt paljoa sedästään muuta kuin, että tämä oli varakas. Hän eleli hyvää elämää pari vuotta, kunnes hän sai suru-uutisen setänsä kuolemasta. Hän menehtyi keuhkokuumeeseen matkallansa. Setä oli jättänyt Tomatille koko perintönsä, mutta hän oli vasta 15 eikä osannut pitää huolta setänsä tiluksista kunnolla. Alle vuoden päästä Tomatin varat olivat lähes tyhjät. Pienillä rahoilla mitä hänellä oli, käytti hän ne paikkaan laivasta joka lähtisi niin pian kuin mahdollista. Tomatti ei edes katsonut minne tämä laiva oli menossa, hän halusi vain pois vanhasta elämästään. Laivamatka oli aivan kauhea. Tomatti ei suostunut lähtemään hytistään, meripelkonsa takia. Eräänä yönä laiva ajautui rajumyrskyyn. Laiva keinui puolelta toiselle, Tomatti nyt pelokkaana ja muistellen isänsä kuolemaa toivoi matkan vain olevan pian ohi. Mutta hänelle se oli vasta alussa. Rajumyrsky jatkui vielä, mutta aamua kohden se alkoi tyyntyä. Nämä tunnit olivat Tomatin elämän huonoimmat. Hän muisti aina kun salama iski isänsä. Seuraavana iltana kuitenkin, laiva saapui perille. Se saapui satamaan, jonka lähellä ei näyttänyt olevan muuta kuin metsää silmän kantamattomiin. Satamassa oli kuitenkin pari baaria, majataloa ja pari varastorakennusta. Satamasta lähti pitkä tie. Tomatti kysyi eräältä merimieheltä minne tie johtaisi. Hän vastasi "En tiedä, en ole koskaan kulkenut, matka kuitenkin kuulemma kestää päiviä ja sen päässä on jokin kaupunki." Kuullessaan, että matka olisi pitkä Tomatti päätti viivyttää matkan tekoa. Hän kyseli töitä baarista, varastolta ja majatalosta. Kaikki kuitenkin kieltäytyivät. Ilta oli muuttunut yöksi, ja Tomatti rupesi etsimään jotakin yöpymis paikkaa. Kävellessään pienellä, pimeällä kujalla hän yhtäkkiä tunsi selässään pistävän kivun, sitten ei mitään jonka jälkeen kaikki pimeni. Tunteja, kenties päiviä myöhemmin Tomatti heräsi jostakin säiliöstä. Hän ei tiedä miten päätyi sinne tai miksi hän on siellä. Hän vain tiesi, että pitää etsiä tie ulos.

    Tavoitteet: Rikkautta ja kunniaa.



  • Tämä viesti poistettiin!

Kirjaudu sisään voidaksesi vastata
 

Looks like your connection to Maailmanlopun keskustelupalsta was lost, please wait while we try to reconnect.