Sisällissodan taistelupaikka löydetty!
Jatkoa edellisen viestin paikkaan, tällä kertaa kiertelin lähimetsiä, pyrkien löytämään edes yhden venäläisen hylsyn saksalaisten ja suomalaisten seasta. Myös rahaa, sinettejä ja ihan roskaa nousi taas kunnioitettavasti.

Feikkisormus (kuparoitua sinkkiä yms), pultin ja nastan kappale, ja epämääräinen möykky sulanutta pronssia. Ehkä joskus ollut jokin koriste tai rakenneosa palaneessa rakennuksessa.

Vanha haarukka. Pinta vaikuttaisi olevan hopeaa, mutta kulumapinnoilta näkyy kuparinvihreää, karkeaa pintaa. En tiedä onko vain pinnoitettu, vai huonoa hopeaseosta, mutta ikä ei ole kummoinen, veikkaisin n. 100v. Hauska löytö kuitenkin, mikäli joku on nähnyt vastaavan ja tietää enemmän, ilomielin kuulisin.

Hiukan taas sotaisampaa tavaraa. Alkaen vasemmalta, ensimmäisenä on 22. kaliberisen pistoolin hylsy. Luultavasti ammuttu ns. salonkipistoolilla, päätellen mahdottoman pienestä hylsystä (luulin ensin irronneeksi nalliksi). Seuraavana on 9mm Parabellum räkäpää, tiedä häntä miksi se löytyi kukkapenkistä, mutta näitä on kaikkialla. 
Kolmas on mielenkiintoinen. Se on 7.62x54R hylsy, valmistettu Podolskin ammustehtaalla Keisarillisessa Venäjässä vuonna 1917. Se löytyi n. 100m päästä edellisen reissun saksalaisista hylsyistä, ja uskoisin tässä tapahtuneen jonkinlaista laukaustenvaihtoa. Tavoitteena on löytää mahdolliset kaatuneet/teloitetut lähialueelta mikäli niitä siellä yhä on.
Kaksi seuraavaa ovat 8x57 JS hylsyjä (Mauser). Ne ovat Lapuan valmistamia, kaikesta päätellen vasta vuoden 1952 jälkeen. Kysyn seuraavan kerran tavatessani kartanolla asuvalta rouvalta, onko jollakulla suvussa ollut saksalaista kivääriä metsästykseen yms. Se saattaisi nimittäin olla jommasta kummasta maailmansodasta sinne päätynyt.
Viimeinen on perustylsä 12 kaliberin haulikonhylsy. Ehkä jonkin 50 vuotta ikää.

Alimmaisena on kaksi vanhaa lyijysinettiä, luultavasti 1800-luvun lopulta. Seuraavaksi keskellä on euroaika edustettuna kokonaisella 30 sentillä! Samoin pennejä on kokonaista 30p, toinen on alumiinipronssia, toinen alumiinia. Ei kovin kummoisia kolikoita, tosin vanhalta paikalta harvoin kovin uutta juuri löytyy. Onneksi.

Kruunapuolen puhdistin pätkällä rautalankaa. Alunperin klaava oli paremmassa kunnossa kuin kruunapuoli, joka oli täysin lukukelvoton. Noin 30min raaputuksen jälkeen sain Suomileijonan melko selvästi erottumaan. Vuosiluku ei ole kuvasta luettavissa, mutta se vaikuttaisi olevan 1919. Kolikolla ei ollut alunperinkään mitään arvoa, joten päätin ottaa riskin sen vahingoittumisesta saadakseni siitä lisää tietoa irti. Kolikkoja EI TULE raaputtaa, kiillottaa tai puhdistaa KOSKAAN. Se tuhoaa niiden numismaattisen arvon.

Tämä kaunis yksilö löytyi aivan keskeltä metsää, yli 100m lähimmästä asutuksesta. Kolikoksi mukava löytö, useimmat uudet markat ja pennit ovat kauheassa kunnossa, yleisiä ja melko rumia designiltaan. Se on erittäin hyväkuntoinen, johtuen alumiinipronssin kestävyydestä. Ensin luulin sitä vain tylsäksi 10p kolikoksi, kunnes vilkaisin leijonaa, ja ajattelin: "Tämäpäs hassua". Tämä oli ensimmäinen laatuaan minulle. Melko harvinainen maasta, kruunasi reissun ja oli miltei yhtä hyvä löytö kuin seuraava raha!

Aleksanteri II:n yhden pennin kolikko. Erittäin hyvässä kunnossa (ikäisekseen), ja onkin sopivasti tänä vuonna 150 vuotias. Ensimmäiset Suomen markat lyötiin vain kolme vuotta aiemmin. Tämä löytyi kuusiaidan vierestä, noin 50cm päässä sähköpääkeskuksen kaapista... Minulla olikin tosin jo Aleksanteri II kolikko, nyt puuttuu enää Aleksanteri III, sillä molemmat Nikolait olen jo löytänyt. Kuparirahoista olen nyt kerännyt 4/4, hopeisista 1/4, ja kultaisista 0/2. Kultamarkat ovat vain niin harvinaisia, hyvä jos yhden löytäisin elämäni aikana...

Pian loppuu kyllä kelit kesken, ehkä yhden reissun vielä kerkiän, ellei maa jäädy. Ensi kesälle olen jo useamman hiukan pidemmän kantaman retken suunnitellut, mahdollisesti yhteispiippiä hiukan suurempien tekijöiden kanssa jossain länsirannikolla. Päijät-Hämeestä ei nähkääs Ruotsin vallan aikaa juuri löydä, ja sitä lähtisin jahtaamaan. Myös itään kenties suuntaan katseeni, maailmansodan paikkoja. Surullisesti tosin armeija katkaisee luultavasti harrastamisen 9.7., jolloin astun palvelukseen Karjalan Prikaatissa.